keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Lokakuu 2014, Wine Saimaa Tuomo Puhakainen & Mandois Stéphane DUBOIS

 
Samppanja tasting
 

Keskiviikkona 29.10.2014 klo 18.00
 
Paikka Lappeenrannan virastotalo, Pormestarinkatu
Alustaja Wine Saimaa Tuomo Puhakainen & Mandois
Champagne talon edustajan Stéphane DUBOIS.
 
 
Tähän extra maistelutilaisuuteen saamme vieraaksemme jo
monelle tutun Wine Saimaan OÜ:n Tuomo Puhakaisen. Tuomo alustaa illan
kertomalla Mandois samppanjasta yleisesti.
Iloksemme illassa on mukana myös Mandois Champagne
talon edustajan Stéphane DUBOIS.
Hän vetää samppanja maistelun läpi - esittelee Mandois
Champagne talon sekä Mandoisin samppanjat maistelumme aikana.
Samppanjoita on myös mahdollista tilata Wine Saimaan
kautta kotiovelle.
 
Illan maistettavat viinit koko komeudessaan:
Brut Origine
Brut Rosé Grande Réserve
Brut Zéro
Millésime brut 2006
Blanc de Blancs brut 2010 1er cru
Victor brut 2005, joka on saanut International Challenge 2014 Gold Wine Winner mitalin.
 
 

Tästä pääset tutustumaan viinitaloon
ennen tapahtumaa
 

Ja pikkupäläys tuotteisiin vielä, josta pääset tutustumaan
tuotteisiin joita pääsemme pruuvaamaan.

(vuosikerrat eivät satu ihan kohdilleen kuvien ja tuotteiden
kanssa jota pruuvaamme, mutta perustiedot kuitenkin
pitävän ns. paikkansa)







Näillä mennään!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 Ja sitten tuli onneksi jo odotettu tasting ilta.

Määräaikaan mennessä meitä oli paikalla 40
mielenkiinnolla ja odottavalla mielellä olevaa
pruuvaajaa - tulossa oli todella
mielenkiintoinen tasting. Melko harvoin pääsee
maistamaan kuutta erilaista samppanjaa!!!

Pekka Kauppinen vei aikanaan Tuomon ensi kertaa Mandois:lle,
ja siitä lähti Tuomon mielenkiinto tätä taloa kohti. Tämän
lopputuotoksena meillä oli tänään Stephane kertomassa
tästä talosta ja se tuotteista.

Stephane oli muuten ensimmäistä kertaa Suomessa.

Tässä dia joka kertoo "kaiken".


Tässä tastingin alussa Pj. Osku, Stephane ja Tuomo
tuijottavat kaukaiseen tulevaisuuteen luottavaisina.
Me muut junailimme vesikannuja, leipiä,
sylkykuppeja, lomakkeita, jne.
Hommansa ne on kullakin!


Tänään oli yksi uuden nauhan luovutus. Markku sai
Munskänkarnan nauhan ja tastevan:n juhlallisesti
haltuunsa. Tämä on merkki seuraan kuulumisesta.


Tällä samppanjakippauksella Markku tuli jäseneksi,
koko loppuiäksi - tai ainakin siksi aikaa kun harrastus
miestä mukanaan vie.

Näin meillä!

(Markku taisi tokaista, että nyt hän on laillistettu
ja virallinen alkoholin nauttija ;-)


Tupa oli mukavan täynnä.


Alussa Tuomo ja Stephane sopivat illan
yleiset järjestelyt, ne kulkivat siten että ensin
Pekka kertoili samppanjasta yleisellä tasolla
melko laajasti kaikkea mielenkiintoista - ja sitten
illan esittelijä kertoi samppanjatalo Mandois:sta,
ja esitteli kunkin samppanjan ja sitten se maistettiin.


Tässä nämä ovat, ja tältä penkki näyttää tastingin aikana.
Tuotteet ovat (tasting järjestyksessä):

Origine, Zero, Blanc de Blancs, Vintage, Rose ja Victor.


Hyvin tiivis ja subjektiivinen luonnehdinta näistä
samppanjoista:

1. Origine
- hedelmää, makeus tuntuu sopivana happoisuuden tasaajana
- pehmeä ja omenaa suutuntumassa ja maussa
- helppo ja mutkaton samppanja

2. Zero
- kuiva, hieman hyvällä tavalla terävä
- elegantti, tasainen kaikkien osatekijöiden suhteen
- persikkaa, voimakas ja ryhdikäs

3. Blanc de Blancs
- hedelmää on, hiivaisuus tuntuu hyvin tuotteessa
- kevyet sokerit, vaniljaa ohuesti ja tasaisesti

4. Vintage
- pehmeä kokonaisuus, kypsä
- tasainen, hiivainen hyvällä tavalla
- suutuntumassa kevyt pippuri

5. Rose
- samettinen kokonaisuus jossa kevyet ja hyvät sokerit
- hedelmää melko voimakkaasti
- happoja löytyy hyvässä suhteessa kokonaisuuteen
- karpaloa kevyesti

6. Victor
- happoa löytyy, hedelmää sopivasti
- terävyyttä ja makeutta sopivassa suhteessa
- jopa tietynlaista täyteläisyyttä löytyy

Yleisesti "äänestyksen" jälkeen raadin suosikit taisivat olla:
1. Vintage - noin 60% äänistä
2. Rose - noin 20% äänistä ja
3. Zero - noin 20% äänistä.

Oma suosikkini oli "taas" kuivin, terävin ja kovin - eli Zero.
Tätä tulee sitten laatikko kotiin Rosen kanssa...

Stephane vauhdissa...


Mitä illan aikana kirjasin muistiinpanoihini:

- samppanjaa voi ja kannattaa juoda vain naisten vuoksi - ja kanssa
- Roomalaiset istuttivat aikanaan viiniköynnöksiä alueelle, mutta
kun Vesuvius purkautui, niin se peitti Rooman viinitarhat
- Dom Perigonon keksi ja kehitti samppanjan, toimi
myös kellarimestarina aikanaan
- Perignon hioi samppanjaa 47 vuoden ajan, ja huomasi
että poreilusta oli enemmänkin hyötyä kuin haittaa
- tuotemerkki suojattiin (samppanja) 1891
- samppanjan alue on kaunista "maaseutua",
jota on 32 000 ha, alueella on n. 5000 viljelijää,
ja 290 samppanjataloa löytyy täältä
- täällä on yhteensä n. 250 km:n pituiset kellarit maan alla
joissa on tuhat miljoonaa pulloa varastossa
- samppanjaa myydään kohtalaisen paljon, esim.
vuonna 2006 myytiin 321,7 miljoonaa pulloa
- Marnen alue vastaa 70% koko tuotannosta samppanjaa
- Mandois:n samppanjatalo on 2 km
Epernaysta etelään, ja saimme kaikki kutsun
tulla taloon vieraaksi, jos täällä päin sattuisimme olemaan
- maaperä on kalkkipitopitoista, ja sen paksuus
on noin 300 metriä, maa on "valkoista" ja hyvin
huokoista, eli viinikasvin juuret ovat syvällä maaperässä
- samppanja tuotetaan tietenkin metodilla Methode Champenoise -
joka on laatutuotteen valmistustapa
- päärypäleet ovat chardonnay, pinot noir sekä
pinot meunier
- chardonnay antaa raikkauden, noir antaa ryhdin ja rakenteen, ja
meunier antaa hedelmän ja kukkaisuuden
- viinitalo Mandois korjaa sadon vain käsin - ei koneilla
- sato korjataan n. 100 päivää kukinnan jälkeen
- viiniprässi painaa "hellästi" viinimassaa ja saa siitä
2550 ltr nestemäistä tuotetta irti (max. määrä on tämä)
- ensimmäinen puristus saa olla max. 2050 litraa - vin de cuvee:ta
- toinen puristus max. 500 ltr
- kolmas puristus ei enää tule samppanjaksi, vaan esimerkiksi
(siitä tehdään) väkiviinaksi
- selkiytys kestää 18 tuntia
- ensimmäinen käyminen on 10 vuorokautta
- sen jälkeen neste laitetaan kevääseen saakka säiliöihin odottamaan
- tämän jälkeen kenties tärkein vaihe - sekoittaminen
(Lássemblage), jolla taataan tasalaatuisuus
- tämän jälkeen tuote menee 12 asteiseen kellariin
käymään
- samppanjapullon täytyy kestää 6 baarin painetta
- käymisprosessin aikana tanssitus, jonka aikana sakka
laskeutuu ajan kanssa "pohjaan"
- kypsyminen vie vähintään 15 kuukautta (aika vaihtelee paljon
ja riippuu siitä mitä tuotetta valmistetaan) - tämä tapahtuu
kruunukorkin alla
- nykyään tanssitus tapahtuu koneellisesti, mutta aikaisemmin
käsin käännettiin jokaista pulloa aika ajoin kulmaa vaihdellen
- lopussa pullon kaula jäähdytetään (jäädytetään) ja sakka
pullautetaan (nykyään koneellisesti) ulos
- tämän jälkeen pulloon lisätään hieman lisää vuosikertasamppanjaa
ja sokeria - ja sitten korkki taas kiinni 
- voidaan myös lisätä esim. noiria, jolloin saadaan aikaan roseeta
- jokainen Mandois:n pullo korkitetaan numeroidulla
korkilla, eli mahdollinen reklamointi tapahtuu korkin
numeron kautta
- viiniköynnös penkkien päässä kasvaa kukkia muutamasta
syystä; ne ovat kauniita ;-), mahdollinen kuivuus havaitaan,
sekä saadaan tuholaiset kiinni n. 3 vuorokautta ennemmin
kuin saataisiin muutoin
- Mandois:n kellarit ovat osin kirkon ja hautausmaan alla,
aika mielenkiintoinen paikka kellareille
- Mandois:n samppanja on pitkäikäistä.

Olipa siinä tietoa kerrakseen samppanjasta, sen valmistuksesta
sekä talo Mandois:ta.

Illan päätteeksi pj. Osku luovutti paikallisista (Etelä-Karjala)
ruokatavoista ja ruokavalikoimasta kertovan kirjan.
Tässä varmaankin katsotaan juuri mämmiä...


Kyllä, mämmiä se oli... hiio hoi!


Stephane "pääsee" muuten 30.10.2014 melko viileään
Saimaaseen kuivapuku päällä lillimään Kyläniemen edustalle - saa
nähdä tuleeko hän enää Suomeen milloinkaan. Tuomo kertoili että
näin hän on ajatellut ohjelmaa perjantaille.

Kiitos kaikille osallistujille. Kiitos Tuomolle tästä
hyvin mielenkiintoisesta illasta ja esittelijän
paikalle saamisesta. Kiitos Leenalle taas tastingista.

Kiitos etenkin illan esittelijälle, Stephanelle!

Seuraavaa tastingia odotellaan jo lasit tyhjinä.

Olipa hyvä ja antava tasting.
 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lokakuu 2014 tasting, Arvid Nordquist & Etelä-Afrikan Pinotage viinit

 
Etelä-Afrikan Pinotage
 
Lokakuun puolivälissä illan vieraaksi saamme Arvid Nordquistilta
Teemu Laaksosen. Arvid Nordquist on kasvanut vuonna 1884
perustetusta tukholmalaisesta herkkupuodista elintarvikkeiden, kahvin,
viinin ja oluen johtavaksi toimittajaksi Pohjoismaissa.
 
 
Teemu tulee kertomaan meille Etelä-Afrikan Pinotage rypäleestä
valmistetuista viineistä. Illan aikana maistetaan yksi kuohuviini,
viisi punaviiniä ja yksi viilennettynä nautittava jälkiruokaviini.

Pinotage rypäle:
 
Pinotage on Pinot Noirin Ja Cinsaut’n risteytys. Sen kehitti
Abraham Perold vuonna 1925 Stellenboschissa, Etelä-Afrikassa.
Rypälettä kasvatetaan lähinnä Etelä-Afrikassa, mutta myös pienissä
määrin muun muassa Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa.
Rypäleet ovat tummansinisiä, sokeripitoisia ja tanniinisia.
Aromeiltaan se on punamarjainen, pinjansiemeninen, kanelinen ja
asetoninen. Viininvalmistus tulee tehdä huolella, tai lopputulos
on epätasainen. Parhaimmat Pinotage viinit ovat suuria,
 moniulotteisia ja hyvin ikääntyviä.
 
Vanhoista köynnöksistä valmistetut viinit ovat tyypillisesti parhaimpia.
 
 
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
 
 Meitä oli paikalla 24 innokasta Pinotage maistajaa
määräaikaan mennessä lasit pöydillä, ja kovasti me
odotimme melko mielenkiintoiselta kuulostavaa
Etelä-Afrikkaa ja sen Pinotage settiä.

Tältähän se testipenkki näyttää; lasit, esite, kynä, sylkykuppi, vesi,
leivät ja arviointilomake... vain juotavat puuttuu!


Leena sopii illan kuvioita Teemun kanssa juuri
ennen H-hetkeä. Viinit avataan oksidoitumaan.


Pj. Osku aloitti klo 18.00 pitämällä avauksen. Tähän liittyen
tänään oli yksi nauhan vaihto, Maria sai
uuden nauhan kantaakseen - vuodet tulivat täyteen
tähän uuteen nauhaan tastevan:n päähän.

Onnea Maria.


Sitten perinteiset ilmoitus- ja tiedotusasiat. Näitäkin on aina.
Tiedetään mitä tapahtuu, milloin tapahtuu ja missä tapahtuu.
Nyt tapahtuukin lokakuussa paljon, koska meillä on ns.
"ylimääräinen" samppanja-tasting tulossa tähän
samaan kuukauteen. Kukapa voisi kieltäytyä
tällaisesta tastingista...

Leena kertoi, että jo parikymmentä maistajaa on
ilmoittautunut parissa päivässä tähän vetoon.
Paikat tulevat varmasti täyteen tähän
mielenkiintoiseen tastingiin.

 
Tässä ollaan jo päästy Pinotagen makuun ihan
kirjaimellisesti.


Patterissa on jo viisi Pinotagea.
Olivat yllättävän erilaisia, vaikka olivatkin kaikki
samaa rypälettä. Pinotagesta on moneksi. Onneksi.


Teemu on vauhdissa.


Irtomuistiinpanojani Teemun esityksestä seuraavaksi,
ne jota ehdin kirjoittamaan itselleni muistiin:

- Etelä-Afrikka kuuluu ns. uuteen maailmaan, ja on uuden maailman
viinimaa - vaikkakin viiniä on tehty siellä jo 1600 - luvulta alkaen
- merimiehet perustivat kauppa-aseman Etelä-Afrikkaan,
ja ensimmäiset köynnökset istutettiin 1652
- 1659 ensimmäiset tynnyrit saivat viiniä täytteekseen,
palstoilta Etelä-Afrikassa
-sitten tulikin niin raju ylituotanto, että viiniä kaadettiin jopa
ojiin, kun sitä ei saatu menemään, eikä kaikkea
ehditty juomaankaan (outo juttu ;-)
- laadun valvonta puuttui kokonaan näinä aikoina, ja viini
oli mitä oli
- KWV perustettiin 1918, ja nyt saatiin jonkinlaiset
kriteerit viinille, laatu parani huomattavasti
- sitten tulikin II MS ja apatrheid, tällöin Etelä-Afrikka
oli globaalissa pannassa, kukaan ei tehnyt kauppaa sen kanssa
- kun 1990 apatheid kausi päättyi, kauppa taas aloitettiin "uudelleen"
- 1973 tuli WO - laki voimaan (Ranskalaismainen luokittelu pohjiltaan),
joka taas paransi laatua ja pakotti edes jollain tavalla tuottajan
merkitsemään pullotteen - eli ostaja kykeni edes hieman
aavistamaan mitä pullossa oli
- Etelä-Afrikan kuluisimmat alueet ovat: Paarl, Constancia ja
Stellenboch - mutta muitakin alueita on aika paljon
- Etelä-Afrikassa on ranskalaisia lajikkeita melko paljon, ne sinne
on tuotu vanhasta maailmasta, kun huomattiin että ne
menestyvät täällä hyvin
- Etelä-Afrikassa tehdään paljon yhden lajikkeen viinejä, koska
niitä pidetään parempina kuin blandauksia - vaikka
näin ei oikeasti tietenkään ole - jotenkin näin vaan
täällä ajatellaan
- Etelä-Afrikan viinialueet sijaitsevat kahden meren kupeessa,
tämä on hyvä, ja sääolot ovat erinomaiset viinin kasvulle
- viinejä tehdään eri kuluttajamaille esim. erilaisilla sokereilla,
eli kun tiedetään että jokin maa pitää kuivista, tehdään näille
markkinoille kuivempi Pinotage, ja jos tiedetään
että jokin toinen maa pitää makeista, näille lisätään makeutta
- Pinotage on Pinot Noirin ja Cincaultin risteytys (1925), nimi muuten
alun perin oli Hermitage, mutta sittemmin päädyttiin
käyttämään Pinotage nimeä
- kasvattaja ja kehittäjä Abraham Perold sai
aikanaan 7 viinikasvia kasvamaan, sitten tämä hänen
plantaasinsa metsittyi ja viinit jäivät muiden kasvien "alle"
- mutta kun aluetta raivattiin niin puolivahingossa
nämä viinikasvit vielä löytyivät kaiken sälän joukosta, ja
otettiin talteen ja niistä tehtiin viiniä
- oli siis hyvin lähellä ettei Pinotage joutunut kaatopaikalle, onneksi
näin ei käynyt, sillä meillä ei olisi tänään
Pinotage tastingia lainkaan, jos se olisi mennyt "hukkaan"
- Pinotagea viljellään melko monessa maassa (n. 10),
mutta Etelä-Afrikassa sitä käytetään runsaasti
- aikanaan Masters on Wine raati hakkui maan rakoon
Etelä-Afrikan Pinotaget, ja kauppa loppui
- tämä pakotti korottamaan laatua, ja näin tehtiinkin, ilman
näitä megahaukkuja lajike saattaisi olla heikko rypäle tänäänkin
- Pinotagesta valmistetaan erilaisia tuotteita:
kuohuviiniä, roseeta, punaviiniä, sekä jälkiruokaviinejä
(tänään maistoimme koko "kavalkadin")
- Etelä-Afrikassa saa keinokastella, koska laki on löysempi
kuin esim. Euroopassa
- ns. kyykkyviineissä (Etelä-Afrikka) vuosikertavaihtelu
on melko pientä, ne ovat melko tasalaatuisia viinejä
vuodesta vuoteen
- hyviä vuosikertoja Etelä-Afrikasta ovat mm. 2010, 2011 ja 2013
- 1995 koopperatiivi KWV meni pörssiin, ja tämä aiheutti sen että
mm. valmistajien on "pakko" ostaa paikallisten tuottajien rypäleitä,
vaikka ne olisivat kalliimpia kuin jostain muualta ostetut
- nyt Etelä-Afrikassa "joudutaan" tukemaan siis paikallisia
pientilallisia
- KWV hallitsi aina tähän saakka markkinoita, noin 70-80%
oli heidän markkina osuutensa
- Etelä-Afrikassa on jonkin verran lentäviä viinitekijöitä,
he lentävät taloon A, tekevät viinin B, ja mahdollisesti
lentävät seuraavaan taloon, jne.
- Kuitenkin myös paikallinen osaaminen alkaa olla sillä
tasolla, että paikallisetkin osaavat tehdä useita erinomaisia
viinejä
- Lisätty sokeri viiniin: se on sokerisiirapin ja viinin sekoitusta.
- Sokerisiirappi = sokeria (palmu, kide, ruoko jne) ja vettä sekoitettuna.
- Viiniköynnöksen risteytys (esim Pinotage): saman
lajin eri lajikkeiden väliset risteytykset ovat nimeltään
risteytyksiä. Ei ole Hybridi! Se on eri asia.
- Tapahtuu samalla tavalla kuin esim. Omenapuun ymppääminen/
varttaminen. Perusrunkoon liitetään uusi laji (samaa lajia) = uusi
kasvi/ hedelmät saa molemmista ominaisuuksia.

Mielenkiintoisia faktoja Etelä-Afrikasta!

Tässä olemme jo saaneet koko kavalkadin lasiimme,
KWV Sparklin Rosesta aina Pineau de Laboriehen saakka
(seitsemän erilaista Pinotagea Etelä-Afrikasta).


Tässä nämä ovat.


Hyvin tiivis ja subjektiivinen näkemys näistä seuraavaksi:

1. KWV Sparkling Rose
- makeahko, mukavasti hiivainen bukee, hieman ohuehko
- kevyehkö, 20g sokeria, tarjottava melko viileänä
- helppo, selkeä ja yksinkertainen

2. Footmark Pinotage
- keskitanniinit, ohuekho, kevyehkö, lyhyt
- hieman mehumainen vaikutelma, kevyet ruuat

3. KWV Classic Collection Pinotage
- keskitanniinit, makeahko, paahteisuutta löytyy
- keskivoimakas, viinillinen, helppo

4. KWV Mentors Pinotage
- musta, tanniinia on hieman enemmän kuin kesitanniinit
- hedelmää löytyy runsaasti, sokerit balanssissa happojen kanssa
- laadukas ja tasapainoinen viini, kaikki balanssissa, hyvin tehty

5. Cafe Culture Pinotage
- todella kahvillinen bukee, paahteinen
- keskitanniinit, poltettu makeus, erikoinen tuttavuus
- hieman imelä, melko täyteläinen

6. Pineau de Laborie
- makea, kuitenkin sokerit ja hapot balanssissa
- roteva, musta, brändi tuntuu suutuntumassa makeutena ja
painona

7. Lanzerac Pinotage
- melko täyteläinen, keskitanniinit, hedelmää löytyy
- hento savu mukana, mausteinen, happoa löytyy.

 Illan aikana moni kummeksui Pinotagen erilaisuuta.
Yksi rypäle, ja näin monta eri variaatiota.

Jonkinlaisia suosikkeja taisivat olla: Mentors ja KWV:n Classic
Collection Pinotage.

Ehkäpä eniten mielipiteitä jakoivat: KWV:n Sparkling Rose, sekä
Cafe Culture Pinotage. Niistä joko pitää tai ei.

Tässä nämä ovat laseissa.


Muutama sana vielä illan viineistä:

- halvin taisi olla Footmark Pinotage, n. 7 euroa
- kallein oli Mentors Pinotage, 30,40 euroa
- palkituin oli edelleen Mentors: mm. yksi tuplakulta, yksi kulta,
10 hopeaa - erilaissa viinikilpailuissa ja
- erikoisin oli ehdottomasti Cafe Culture Pinotage.

Sitten loppukiitokset ja yhteenveto Oskun suunnasta.


Ensin ajattelimme antaa Teemulle "palkkioksi"
hyvin vedetystä tastingista Pinotage - viiniä....
mutta sitten tulimme toisiin ajatuksiin ;-)

 
Pj. ojensi Teemulle hyvästä illasta suklaarasian kiitosten
kera. Jääpä Teemullekin kirjaimellisesti
hyvä maksu suuhun.
 
Kiitos Teemu. Toivottavasti palaamme näissä
merkissä vastakin.


Ja tässä vielä illan asiantuntija ja keskipiste työn jälkeen.

 
 Olipa hyvä ilta taas. On hienoa että teema oli näin
selkeä ja rajattu. On hienoa päästä kunnolla ja perusteellisesti
sisään johonkin viinimaailman juttuun. Aika harvoin tulee itse
ostettua seitsemää Pinotagea kotiin, ja maistettua ne kaikki.

Oppia tuli paljon. Lajike tuli tutuksi. Ostamme varmasti
"herkemmin" vastaisuudessa Etelä-Afrikkalaista Pinotagea (tämän kuulin
moinen pruuvaajan suusta). Etelä-Afrikka viinimaana tuli
tutummaksi. Hienoja faktoja kuulimme Etelä-Afrikasta ja
sen viinikulttuurista.

Kiitos vielä Teemulle, kiitos Arvid Nordquist, kiitos
kanssapruuvaajat.

Seuraavaa iltaa - eli samppanjatastinkia odotellessa!

http://www.munskankarna.org/saimaa/index.html