Munskänkarna kouluttaa

 

Ykköstaso...

 

Saimaan Munskänkarna aloitti ykköstason viinikurssin

8.12.2014 Nordean tiloissa Lappeenrannassa.

 

Meitä oli ilmoittautunut mukaan tämän

ykköstason koulutukseen 13 kurssilaista.

Aloituksessa meitä taisi olla mukana 11 opiskelijaa.
Kaksi ei tänään päässyt mukaan, mutta heille meni
Munskan "kotipaketit".

 

Tässä me olemme kuvassa innokkaina oppimaan

vaikka mitä ykköstason viiniasiaa.

 

 

Ja samat tyypit...

 

Aloitimme teoriat viinin historiasta, aina 10 000 vuoden

päästä. Siitä tulimme aika monen mutkan kautta likimain

nykyaikaan.

 

Sitten opiskelimme viinin n. 6000:n eri koostumuksen

muodostajaa, mutta Osku jätti ajanpuutteen vuoksi

niistä muutaman mainitsematta.

 

Tässäkin kuvassa laseja edelleen oksidoidaan vaan.

 

Osku siis vetää tämän kurssin Munskänkarnan melko

hienoilla ja tyylikkäillä materiaaleilla. Nidottu

"oppikirja", joka on osattava ulkoa

maaliskuussa jokin kaunis päivä.

 

Tässä Osku tomerana kouluttaa, ja Jouni

tutkii materiaalia vähintäänkin yhtä innokkaana -

ja paikan isäntänähän näin onkin tehtävä - tai

parempi puolisko opettaa motivaatiota!

 

Tällaisia dioja (alla) me katselimme, ja samalla kuuntelimme soljuvaa kerrontaa, ja

jos edes vähän jäi aikaa, niin teimme kiireesti alleviivauksia -

ja pohdimme, että mitähän se kouluttaja ihan erikseen

painotti - ne varmaan kysytään tentissä aikanaan!!!

 

Sitten tuli se aika, että tuotteet kaadettiin sokkomaistelua

varten laseihin. Kaksi valkoista ja kaksi punaista tänään.

 

Idea oli testata kahdesta valkoisesta happoisampi ja

kahdesta punaisesta tanniinisempi. Veto oli siis

täysisokkona, eli emme edes nähneet pulloja.

 

Toimin toisena kaatajana, mutta pullo oli kierretty

talouspaperilla täysin piiloon. Oli muuten yllättävän

hankala kaataa kun ei voinut nähdä viinin pintaa

pullossa - ei kyennyt säätelemään ollenkaan

kaatojen ja kaadetun viinin"määrää" suhteessa jäljellä

oleviin laseihin.

 

Pikku tsägällä eka kaato meni täysin nappiin, ja

toisessa jäi ihan aavistuksen verran pulloon

viiniä vielä kaadon jälkeen.

 

Tässähän tämä patteri taas on. Lasien alla on lomake,

jossa piti rastilla merkitä happosampi ja

tanniinisempi vaihtoehto.

Jollain tasolla pidin ns. etupeltoon tanniinirastia "helpohkona", enkä

kyllä pitänyt happorastiakaan kovin pahana tehtävänä. Mutta happoja

olikin yllättäen maistamisen aikana molemmissa melkein saman verran.

 

Muutama oikein huolellinen suun huuhtelu, haistaminen ja

sokerin etsiminen, pinnan viskoosin tarkastaminen,

ja lopussa kielellä ja suun limakalvoilla hapon etsiminen...

tuotti kun tuottikin oikean vastauksen.

 

Ei ihme, että happorasti oli vaativa, viineissä oli vain yhden

g/l verran eroa (5 ja 6).

 

Tanniinirasti oli minulle helpompi, (selkeät) erot minun

aistini löysivät tanniinin: a) kokonaistuntumasta, b) tanniinin

kestosta ja etenkin c) tanniinin jälkimausta ja d) -pituudesta.

 

Viinit muuten olivat:
 

- Pinot Gris Garda (keskihapokas) - hapot 5 g/l

- Riesling Jakobs Creek (hapokkaampi) - hapot 6 g/l

- Syrah / Aussi (vähemmän tanniinia)

- Caberbet Sauvignon / Mendez (runsaammin tanniinia).

 

Muutama sana vielä em. viineistä:
 

- Pinot Gris oli makeatuoksuinen ja myös maussa oli sokeria

- Rieslingin jälkimaussa hapot puraisivat enemmän kuin Gris:ssä
(ei ollut muuten lainkaan allekirjoittaneet mielestä tyypillinen
Riesling - en tunnistanut tätä Rieslingiksi sokkona...)

- Shiraz:n jälkimaku pehmeä ja makea

- Mendez:n parkkihapot täyteläiset, pitkät ja kokonaisvaltaiset.

 

Tässä sitten (alla) kotiin vietävää materiaalia. Opiskelu jatkuu,

ja seuraavalla kerralla ollaan taas uusissa aihepiireissä. 

 

Allekirjoittaneen selfie (pääosin) Nordean seinän kanssa.

 

Nyt kurssi jatkuu siten, että odotamme seuraavaa johdettua tilaisuutta.
Sitä ennen kertaamme itse tähän saakka käsiteltyä.
 

Yhteensä tilaisuuksia on jäljellä vielä kaksi, ja sitten on kaksiosainen

tenttikin vielä jäljellä.

 

Kiitos Oskulle, kiitos Jounille, ja kiitos

kaikille kanssaopiskelijoille.

 

Nähdään taas näissä merkeissä.

PS. näitä Munskan koulutustilaisuuksia ei kannata "pelätä" tai
aristella. Mukaan vaan rennolla asenteella oppimaan,
ja yhdessä viinimaailmaan tutustumaan. Tämä on hauskaa
yhdessäoloa hyvä ja maistuvan asian ympärillä

 

 

 

 

 

 



Saimaan Munskänkarnan historiikki

 

Toimintavuosi päätetään ja
seuraava vuosi aloitetaan blogillisesti juhlan merkeissä...

 

Saimaan Munskänkarnan historiikki

+20 vuotta...

 

Anne Vihavainen on muistellut ja kirjannut ylös historiaa.
Anne on myös tämän historiikin esittänyt Saimaan

Munskänkarnan 20 vuotisjuhlassa.

Kuvat olen saanut Tuomo Tamperilta.

 

Nyt tämä arvokas historiikki pääsee arvoiseensa

julkisuuteen - meidän omalla blogisivulla.

 

Liitän mukaan kuvia juhlasta tekstin väliin,

kuvat ja teksti eivät siis välttämättä "kättele", mutta

menköön nyt kuitenkin näin. Meillä kun ei ole

olemassa kuvia tältä 20 vuoden mittaiselta

ajanjaksolta, joita voisin liittää

historian tekstiin.

(suluissa olevat tekstit ovat Sepon kirjoittamia
kommentteja kuvien yhteydessä)

 

- - - - - - - - - - - - - - - -

Saimaan Munskänkarna sai alkunsa Imatralla. Synnystä voi kiittää

Lasse ja Birgitta Buttenhoffin lisäksi Silja Linea.  Jos ihan tarkkoja

ollaan, niin myös Uusi Suomi -sanomalehteä ja Helsingin

Munskänkarnaa. Ravintoloitsijat Lasse ja Birgitta Buttenhoff

 innostuivat lähtemään syksyllä 1990 varustamon, lehden ja

viiniseuran järjestämälle viiniristeilylle. Tästä matkasta

Saimaan Muskänkarna sai alkunsa.

Lasse kertoi, että viini oli hänelle ja Birgitalle tuttua bisneksen

eli ravintolan kautta, mutta risteilyn aikana ja hienojen tastingien

siivittäminä he kokivat valaistuksen: Imatralle pitää saada viiniseura.

 

Matkalla he tutustuivat Juha Berglundiin, Heikki Nukariin ja

Juhani Pääkköseen, muiden muassa.

Birgitta kertoi, että he istuivat Lassen kanssa kaksistaan illallispöydässä.

Viereisestä pöydästä tuli ystävällinen kutsu liittyä seuraan.

Pöydässä istuivat Berglund, Nukari ja Pääkkönen.

– Se oli onnenpotku, koska aloimme jutella. Kuulimme ensimmäisen

kerran tällaisesta viiniseurasta kuin Munskänkarna.  Juha Berglund

kertoi Carsin-viinitilastaan, jonka oli juuri ostanut.

– Me puolestaan kerroimme, että meillä on ravintola ja

että miltähän kuulostaisi, jos Imatrallekin perustettaisiin viiniseura.

Heistä se kuulosti hienolta, Lasse kertoo.

 

Munskänkarnan perustaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu.

Piti saada lupa pääkallopaikalta eli Tukholman Muskänkarnalta.

Tuolloin Suomessa toimi ainoastaan kolme Munskänkarnaa,

 jotka olivat Turussa, Helsingissä ja Tampereella. Imatra halusi olla neljäs.

Suomen munskat kuuluivat Ruotsin Munskänkarnan Tukholman piiriin.

 

 

Lasse ja Birgitta matkustivat Ruotsiin, mukana oli valmiiksi hiotut

perustelut ja Suomen kartta. Elettiin vaihetta, jolloin Suomessa

toimi ainoastaan Turun, Helsingin ja Tampereen munskänkarnat.

– Olihan se vähän erikoista, että susirajalla olevalle Imatralle

haluttiin munskänkarna. Tukholman toimistossa oli kanslistien

 ilmeet näkemisen arvoiset, kun näytimme kartasta missä on Imatra, Lasse nauraa.

 

Noin vuoden kuluttua paperisota saatiin päätökseen.

'Perustamiskokous pidettiin 6.3.1992. Paikkana oli Harri Salonojan

kotona Insinööriniemessä, Imatran ja Ruokolahden rajalla.

Seuran ensimmäisessä tastingissa maisteltiin Carsinin viinitilan viinejä.

Mukana olivat myös Heikki Nukari ja Juha Berglund.

Viinistä kiinnostuneita imatralaisia Buttenhoffit värväsivät

seuraan ravintolastaan. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä viinikulttuuri

alkoi 90-luvun alussa nousta Suomessa. Ensimmäisenä vuonna

Saimaan Muskänkarnassa oli 70 jäsentä.

 

Miksi sitten juuri munskänkarna, maailman suurin viiniseura?

Opin ja tiedon takia. Alusta lähtien tarkoitus oli kasvattaa

tietämystä viinistä ja kaikesta siihen liittyvästä.

Ei vähiten viinin ja ruuan liitosta.

– Me janosimme kuitenkin tietoa. Munskan toiminta kuulosti

alussa melkoisen byrokraattiselta, kun toimintaa johdettiin Tukholmasta käsin.

— Heillä oli kuitenkin vahva tietämys viineistä ja valmiit tasokurssit.

Juuri sitä mitä haimme. Munskan kautta me saimme molemmat,

sekä maistelut että lisäoppia ja tietoutta, Lasse kertoo.

Kaikki materiaali tuli ruotsinkielisenä, mutta se ei ollut ongelma

sen enempää Lasselle kuin Birgitallekaan. Molemmat puhuivat ruotsia.

– Materiaalia tuli ihan kamalasti, melkein joka päivä jotain paperia.

Se oli kaikki kuitenkin hyvin hyödyllistä; tarjottiin matkoja ja

läheteltiin pöytäkirjoja. Niistä sai ideoita, Lasse kertoo.

 

(tässä Alla Anne juurikin puhuu tämän tekstin

juhlayleisölle seuran 20 vuotisjuhlassa)

Alkuvuosina yhteydet Helsingin Munskaan olivat tiiviit.

Pääkaupungin seurasta kävi useita vierailijoita imatralla pitämässä

tastingeja ja kertomassa kuulumisia. Viinejä hankittiin

sekä Alkosta että matkoilta.

Viinimatkat ovat kuuluneet olennaisena osana Saimaan munskan

toimintaa alusta lähtien. Ensimmäisten vuosien aikana matkoja

tehtiin Italiaan Toscanaan, Ranskaan Bordeauxiin ja Bourgogneen

Myös Saimaan munskänkarnalla kävi vieraita. Vuonna 1993 kylässä

pistäytyi Bourgognen viinialueen konsultti Paul Cadeau.

Samalla reissulla hän kävi myös Tukholmassa.

Lasse Buttehoff muistaa, että Cadeau oli ystävällinen ja

erikoisesta vierailupaikastaan innostunut mies. Illan aluksi Buttenhoffit

esittelivät ranskalaiselle vieraalleen itärajan eksotiikkaa.

– Oli myöhäinen syksy ja satoi vettä ja räntää ja oli tosi pimeää.

Lähdimme autoajelulle rajavyöhykkeelle. Oikein näki, kuinka kaveri mietti,

että mihin hänet on viety, kun katselimme rajapuomia ja vieressä

olevaa vartiokoppia, Lasse nauraa.

Jo alusta lähtien Imatralla perustettuun seuraan otettiin mukaan

 jäseniä Lappeenrannasta. Naapurikaupungissa oli viinistä kiinnostunutta

jäsenpotentiaalia. Ratkaisu oli hyvä ja hyödyllinen, Lasse Buttenhoff sanoo.

– Voi olla, että jos toiminta olisi pitäytynyt vain Imatran rajojen sisällä,

seura olisi voinut kuukahtaa. Samantien tehtiin päätös,

 että kokouksia ruvetaan pitämään vuorotellen molemmissa kaupungeissa.

Seuran nimeksi muutettiin Imatra-Lappeenranta Munskänkarna,

vuonna x nimi muuttui Saimaan Munskänkarnaksi.

Nykyisin Saimaan munskänkarna pitää vuosittain kahdeksisen

jäsentapaamista/tastingia, joista kaksi järjestetään Imatralla.

Yleensä yksi kevätpuolella ja yksi syyskaudella.

 

Lasse Buttenhoff luopui Muskan puheenjohtajuudesta vuonna 1998.

Puikkoihin vaihtui Pekka Kauppinen, joka toimi tuolloin myös

Lappeenrannan viiniseuran puheenjohtajana. Kahden viiniseuran

vetämisessä ei Kauppisen mukaan ollut ristiriitaa, sillä seurat ovat

 luonteeltaan hyvin erilaiset.

– Munskänkarna on hyvin kunnianhimoinen ja viiniseura

lähinnä pienen piirin keskinäistä seurustelua. Munska on myös

 ulospäin avonaisempi, periaatteessa kuka vaan pääsee mukaan.

Kuten seuran alkuvuodet, myös toisen puheenjohtajan kausi oli

aktiivista viiniharrastusaikaa. Opinnollinen osuus korostui, kun

tasokokeiden suorittamiset yleistyivät.

 

Kauppisen puheenjohtajakaudelle osui Suomen Munskänkarnan

perustaminen vuonna 2002. Siihen asti toimittiin Ruotsin

keskusjärjestön alaisuudessa. Saimaan Munskänkarna oli keskeisesti

mukana autonomian saamisessa.

– Käytiin aikamoinen taistelu, että saimme autonomian

Ruotsin keskusjärjestöstä. Ruotsi aikoi rahastaa melkoisesti

Munskänkarna-nimen käytöstä ja oli kieltämässä nimen käytön, jos eroamme.

Monien vaiheiden jälkeen itsenäisyys saatiin. Samassa vauhdissa

muutettiin yhdistyksen nimi Imatra-Lappeenranta Munskänkarnasta

Saimaan Munskänkarnaksi.

Korkeatasoisesta viinilinjasta pidettiin kiinni. Tastingeissa kävi

tunnettuja ja arvostettuja ulkopuolisia esitelmöitsijöitä, kuten Dieter Ansinn,

Jukka Sinivirta, Heikki Nukari ja Markku Ilvestie.

– Näimme paljon vaivaa viinien hankkimisessa. Niitä käytiin hakemassa

 Norjasta saakka ja rahdattiin matkoilta. Mieleen on jäänyt erityisesti

 kuuluisimman sauternes-viinin valmistajan Chaeaux D’Yguemin vuosikertamaistelu.

– Jäsenet olivat valmiita maksamaan runsaastikin, jotta saimme

aikaan hienoja tastingeja, Kauppinen kertoo. 

 

Viinimatkailu jatkui aktiiviisena 2000-luvun alkuvuosina.

Kauppiselle on erityisesti jäänyt mieleen vierailu Piemontessa.

Matka tehtiin Lappeenrannan viiniseuran kanssa. Matkan aikana

vierailtiin Antero Gaja, joka kertoi viinin tekemisen filosofiastaan.

– Myös Bavan viinitalon tarjoama lounas oli runsas, maistuva

ja jäi mieleen. Kaiken huippuna oli viinintuottaja Vingeti Massan tarjoama illallinen.

– Muisteluni mukaan nautimme kaikkiaan kymmenkunta ruokalajia

santsikierroksineen. Se oli todellista ylensyöntiä, Kauppinen kertoo.

Viinin perässä kuljettiin myös kotimaassa. Helsingin viinimessuille

matkattiin junavaunulla, joka vuokrattiin VR:ltä. Matkan aikana

nautittiin ravintola Buttenhoffin valmistamia eväitä ja niihin soveltuvia viinejä.

Vahinko vain, konduktöörille ei kukaan ollut kertonut matkan luonteesta.

 Hän antoikin matkalaisille sapiskaa omien juomien nauttimisesta.

Konnari saatiin rauhoitettua, ja puheenjohtaja kirjoitti VR:lle raportin tapahtuneesta. 

 

Pekka Kauppinen luopui Saimaan Munskänkarnan puheenjohtajuudesta

vuonna 2003 ja yhdistystä ryhtyi vetämään Yrjö Karjalainen.

Karjalaisen aikana jatkettiin tasokokeiden suorittamista,

sillä hyvin alkanutta koulutusta haluttiin jatkaa. Toinen punainen

lanka Karjalaisen kaudella olivat korkeatasoiset vierailijat ja

sitä kautta opettavaiset tastingit.

Yrjö nostaa esille muutamia nimiä: Dieter Ansinn, Reinhard Löwenstein

Moselista sekä Heinrich Breuer Reingausta.

– Tuottajien vierailut ja heidän kertomuksensa omasta työstään

olivat tähtihetkiä, sillä heidän alustamiinsa tastingeihin sisältyi

tavallista enemmän informaatiota.

Aihe, joka liittyy olennaisesti Yrjön kauteen on portviini.

– Minä niin siitä aiheesta innostuin ja kun kirjoitin kirjankin

aiheesta Jukka Sinivirran kanssa, niin tietysti se poiki tastingeja, Karjalainen kertoo.

Kun Pentti Teräslahti ryhtyi Saimaan Munskänkarnan puheenjohtajaksi

vuonna 2006, oli seuran toiminta koko lailla vakiintunut.

– Yrjöltä siirtyi hyväkuntoinen seura, jonka toimintatapoja oli

onnistuneesti vakioitu hallinnoinnin helpottamiseksi. Dokumentaatio

 ja ohjeistus oli kunnossa, joten toimintaa oli helppo jatkaa, Pentti kertoo.

Toiminta avautui yhä enemmän ulospäin, myös seuran tunnettuus

lisääntyi. Alustaja- ja muuta yhteistyöverkostoa laajennettiin

merkittävästi, mukaan tulivat Lappeenrannan kesäyliopisto

ja Saimaan ammattikorkeakoulu .Yhteistyö Karjalan Paistinkääntäjien

 kanssa vakiintui. Pidettiin lukuisia seuran ulkopuolisia tilauskoulutuksia.

Vuodesta 2012 lähtien Saimaan Munskänkarnaa on luotsannut

Osmo Savolainen. Edelliseltä puheenjohtajalta jäi aktiivinen seura,

joka kokoontuu vuoden aikana noin kahdeksan kertaa. Neljä

syyskaudella ja neljä kevätkaudella.

Jäsenistö sen kun kasvaa ja tastingeissa käydään kiitettävästi.

Savolaisen tavoitteena on nostaa saimaalaisten jäsenmäärä 120: een.

Vuoden 2005 Lounais-Ranskaan suuntautuneen, Pekka Olkinuoran

paketoiman viinimatkan innoittamina jäsenistö alkoi vaatia

toimintaohjelmaan lisää matkoja. Uskaltauduttiin toteuttamaan

seuraava matka omana tuotantona, heti seuraavana vuonna

käytiin Portugalissa pienehköllä porukalla.

Sen jälkeen tahti on ollut matka joka toinen vuosi (2008 Itävalta,

2010 Espanjan Katalonia, 2012 Italian Toscana ja 2014 Saksa).

 

20 vuodessa viiniharrastus on kasvanut Suomessa, samalla arkipäiväistynyt.

 Etelä-Karjalassa toimii tällä hetkellä kaksi viiniseuraa,

Saimaan Munskänkarna ja Lappeenrannan viiniseura. Lisäksi on useita

epävirallisia porukoita, joissa maistellaan säännöllisen epäsäännöllisesti

viinejä ja viini-ruoka -yhdistelmiä.

Onko Saimaan Munskänkarnalla ollut vaikutusta viinitietämyksen

 kasvamiseen Imatran ja Lappeenrannan alueella? Kyllä on,

Lasse Buttenhoff sanoo.

– Viinipiiri on laajentunut paljon. Hirmuisen monet jo tietävät,

mikä munskänkarna on. Kyllä seura on lisännyt huimasti viinien

tuntemusta ja viinitietämystä niille ihmisille, jotka ovat toiminnassa

mukana. Eikä niitä ole ihan vähän. 

Pekka Kauppisen mukaan Munskänkarnan merkitys on siinä, että

seura on rohkaissut ihmisiä tutustumaan viineihin muutenkin kuin

juomalla niitä. Hän korostaa, että ei viineihin tutustumiseen

 tarvita virallista yhdistystä.

– Kuka vaan voi koota porukan, jonka kanssa maistellaan viinejä.

Harvalla on varaa ostaa sadan euron viinipullo, mutta kustannukset

jakamalla pääsee maistamaan nimekkäitäkin viinejä, Kauppinen sanoo.

Hän näkee, että viinitietouden levittäminen on yhdistyksen tehtäväkin.

Kaikki puheenjohtajat ovat vierailleet lukuisissa tilaisuuksissa ja

tapahtumissa seuran ulkopuolella kertomassa viineistä.

Vuoden 1992 toukokuussa jäseniä oli 70, vuonna 1994 jäseniä 61

 ja 1996 jäseniä 65. 2000-luvun alkuvuosina edelleen jäsenmäärä

noin 70.ssä. Vuonna 2005 varsinainen hyppäys: toimintavuoden alussa

 jäseniä oli 75 ja lopussa 92. Tuolloin tehtiin päätös jäsenmäärän

 jäädyttämisestä noin 90:een, jotta mahdollisimman moni pääsisi

osallistumaan jäsentilaisuuksiin eli tastingeihin.

Vuonna 2011 lopussa Saimaan Munskänkarnassa oli 104 jäsentä.

Hallitus päätti, että jäseniä saa tulla, jos on tullakseen.  

 

Kirjoittaja Anne Vihavainen on ollut Saimaan Munskänkarnan jäsen vuodesta 2007

ja toiminut myös yhdistyksen hallituksessa.

Teksti on tiivistelmä puheesta, jonka kirjoittaja piti Saimaan munskan 20-vuotisjuhlissa

ravintola Buttenhoffilla helmikuussa 2012.

(Nykyinen pj, Osmo Savolainen)

 

(Puheet ja palkitsemiset meritoituneille) 

(Onpa komeaa porukkaa)

(Puheet ja palkitsemiset jatkuvat)

(Viinimiehelle "viiniä")

(Ja toisellekin)

(Alkaa olla juhlat loppusuoralla, ja viimeisiä kuvia vailla)

 

(Tähän arvokkaaseen kuvaan on hyvää päättää,

siinä on puheenjohtajia vuosien varrelta / Saimaan

Munskänkarna)

Marraskuu 2014, Douron punaviinit Portugalista

 

Portugalin punaiset Dourosta tasting

 

Aika: keskiviikkona 19.11.2014, klo 18.00

Paikka Lappeenrannan virastotalo, Pormestarinkatu.

 

Alustajana Olli Muukkonen. 

 

 

Monille tullee sanasta Douro ensimmäiseksi mieleen portviini.

Douron DOC alue tuottaa kuitenkin portviinien lisäksi yhä enenevissä

määrin laadukkaita punaviinejä. Ne tehdään samoista rypäleistä

kuin portviini – tärkeimmät rypäleet ovat Touriga Nacional,

Tinta Barroca, Tinta Roriz, Tourica Franca ja Tinta Amarela.
 

Douro on samannimisen joen mukaan nimetty Região Norten ala-alue
Portugalissa. Sen pinta-ala on 4 114 km² ja väkiluku noin 217 000.
Suurimmat kaupungit on Vila Real, Lamego ja Régua.

Douron merkittävimpiin vientituotteisiin kuuluu viini, erityisesti siis portviini.
Alue on pääasiassa vuoristoista ja siellä on runsaasti jyrkkiä laaksoja.

Kuten portugalilaiset itse sanovat, asiat voi tehdä helposti tai
portugalilaisittain. Portviinin valmistusta koskevat säädökset ovatkin
monimutkaisuudessaan maailman huipputasoa. Luokituksessa määritellään
muun muassa tilan sijainti, omistajat, rajat, maaperä, kaltevuus, korkeus,
viljelytiheys sekä käytettävät lajikkeet. Tänä päivänä toimintaa valvoo
Portviini-instituutti IVDP, joka määrää siis lähes kaikesta viljelystä
väkevöintitisleen alkuperään saakka. Tilat on jaettu luokkiin ja luokitus
määrää vuosittaiset tuotantomäärät, beneficiot, joilla kontrolloidaan
myös alueen viinien laatua.

Marraskuun maistelutilaisuuteen saamme vieraaksemme jo monelle

tutun Saimaan munskan jäsenen Olli Muukkosen. Olli on valinnut meille

Alko:n valikoimista hienoja Douro alueen punaviinejä maisteltavaksi.

Samalla hän raottaa meille hiukan viinikellarin Douro varastojaan.
 

Huomaa, että viinivalikoimassa on mukana mm. Pinot Noir Dourosta,

sitä et pääse ihan joka päivä maistamaan. Ja Redoma vuodelta 2002 –

saat esimakua millaiseksi Alkon tuorein Redoma 2007 voisikaan kehittyä.
 

Alla viinit koko komeudessaan – kolme ensimmäistä ovat Alkon

viinejä, kolme jälkimmäistä Ollin kellarista.
 

Vale da Raposa Reserva, 2011

Quinta dos Quatro Ventos Reserva, 2007

Quinta do Noval Touriga Nacional, 2009

Cao, Projectos, Niepoort, 2010

Projectos Pinot Noir, Niepoort, 2009

Redoma Red, Niepoort, 2002

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Määräaikaan mennessä meitä oli paikalla 29 innokasta

pruuvaajaa - ja yksi tuli vielä myöhemmin mukaan. Eli tupa

oli taas ns. "täysi".

 

Pakkasta oli (19.11.2014) yksi aste, lunta oli maassa noin puoli senttiä

ja ilma oli tuuleton ja pimeä.

 

Osku toivotti pruuvaajat tervetulleiksi ja muistutti

Musnkan koulutustilaisuuksista. Kaikenlaista on ollut ja nyt on

alkamassa täydellä pokalla taas ykkönen. Tarkasti ottaen

8.12 starttaa uusi ykköskööri oppimaan viinin saloja.

 

Pj. kertoili, että kakkostasoa ei kuulemma saa läpi

ilman lukemista, oli ihan omakohtaista tietoa takana.

Nyt sitten illat kuluu ennen nukkumaan menoa

Viininlaskijan kirjan parissa...

 

Tänään pöydällä oli valmiina myös leikkikaluja.

Nämä eivät olleet Annen sinne tuomia, seinillä

oli myös liikenneturvallisuuteen liittyviä julisteita.

Eli viitekehys on liikenteellinen tässä pruuvissa, sehän

meille vaan sopi ja oli "paikallaan".

 

Tässä näitä leikkikaluja... ja tyhjä patteri!

 

Olli jo availi omaa settiään, Douron punaviinejä.

Oli hyvin mielenkiintoista päästä maistamaan Dourolaisia

punaviinejä, näissä on se "haaste", että kun ne ovat miltei

aina/kaikki alkuperäislajikkeista valmistettuja, ja usein

vielä blandauksia - niin tulee olo kuin Liisalla ihmemaassa.

Periaatteessa tuttuja mutta hyvin vaikeata olisi esim. ihan sokkona

pruuvata / tunnistaa.  

 



 Yleisö odottaa jo malttamattomana, lasit asetettuina

ja pieni jännityksen ja odotuksen väreily leijuu ilmassa -

koska tänään on puolisokko tasting, melko

vaativassa aihepiirissä!

 

Virallinen osuus alkaa uusien jäsenien

vastaanottamisella ja tastevanittamisella.

Uusiksi jäseniksi edellisessä hallituksessa hyväksyimme:

Kirsin, Jounin ja Taskiset, joista paikalla on (oik) Timo.

Osku kertoo Tastevanin "merkityksen" ja käytön Munskan

toimintaan liittyen. Sitten se ojennetaan uusien jäsenten kaulaan
- ensimmäisen pinssin kera.

 



 

 Ja siten se kaikkein tärkein, malja komentojen mukaan.

Tällä maljalla henkilöt sitouttavat itsensä Saimaan Munskänkarnaan

loppuiäkseen (näinhän me sanomme...).

Tässä taas se sitoutuminen tapahtuu.

 

Nämä siis pääsevät hörppäämään illan setistä jo ns. kuormasta,

ja me muut katsoimme sivusta. No se suodaan kerran

elämän aikana näille uusille jäsenillemme.  

Ja toinen hyvin virallinen juttu, nauhan vaihto.

Anne on saanut viisi vuotta kasaan harrastusta, ja hän saa

uuden nauhan kantaakseen. Onnea myös Annelle.

 



 

Ja sitten päästettiin illan vetäjä irti, Olli Muukkonen.

 

 

Mitäpä kirjailin lennosta ylös muistiinpanoihin Ollin esityksestä:

 

- Douron viinialue on "kiinni" Dourojoessa, joka menee kiinni

Espanjan rajaan saakka ja jatkaa sieltä edelleen Espanjan sisämaahan

(Ribera del Duero)

- Douron rinteet ovat erittäin jyrkkiä, maaperä on saviliusketta

ja graniittia - eli hyvin kuivaa

- viinikasvi kuitenkin viihtyy näillä kuivillakin rinteillä

- viinialueet on pengerretty, muutoin maa "valuisi" alas

- täällä on myös korkkitammimetsät, Portugali on yksi suurimmista

korkkitammen ja korkkimaterialin tuottajista maailmassa

- joka paikassa viinialueilla voit nähdä ns. terasseja, jotka

ovat hyvin kapeita

- 1756 maailman ensimmäisenä Douron alue ja sen viinirajat

laadittiin

- nykyinen Douron alue on n. 20 kertaa suurempi kuin

alkuperäinen viinialue rajoineen oli  

- alussa toimittin siten, että ne viinit jotka eivät

kelvanneet portviinin tekoon - niistä tehtiin punaviiniä

- poikkeus oli Barca-Velha, joka oli erittäin laadukas

ja maineikas punaviini - tehtiin hyvästä aineksesta

- muuten, ihan samoista rypälelajikkeista tehdään sekä

porttia että punaviiniä

- Portugalissa on "Eurooppalainen viiniluokitusjärjestelmä",

eli DOC:n pohjautuva

- DOC Douro on synonyymi Alto Dourolle

- sitten on seuraava "alaspäin" VR = Vinho Regional (joka

taas on Euroopan mittapuun mukaan sama kun VdP) 

- ja vielä löytyy VdM = (mesa) pöytäviiniluokka

- Dourossa sataa 700 mm / vuosi, tämä riittää

viinikasville, että se tuottaa kuumassa ilmanalassa rypäleet

- mutta, Portugalin vuoristossa voi sataa jopa 2000 mm/ vuosi

- Portugalin viinien lajikkeet ovat pääosin kotiperäisiä, vain hyvin

harvoin löydät pullotteen joka olisi jotain yleisesti ja

globaalisti viljeltyä lajiketta

- koneellinen korjaus ei ole mahdollista Dourossa -> poimitaan

käsin -> nostaa hintaa koska poimijoille on maksettava ->

vähentää kulutusta, ellei -> laatu ole todella hyvä 

- tämän seurauksena Portugalin laatu on keskimäärin oikein hyvä,

etenkin niillä viineillä jotka päätyvät markkinoiden

kautta ulos myyntiin

- aikaisemmin Douron viinit olivat aika rafteja,

karkeita ja tanniinisia (mistähän näitä vielä saisi,

nimim. allekirjoittaneen makuun sopivia)

- nykyään Douron viinit ovat hedelmäisempiä, keveämpiä ja

vähemmän tanniinimaisempia

- Douron punaiset ovat tulleet samoille "linjoille" tyyliltään

kuin ns. klassiset viinimaatkin ovat

- Portugalissa on joitain harvoja Pre-Phylloxera

tuotteita/ alueita - mutta näitä on melko vähän

- Pre-Phylloxerat ovat alkuperäisissä juurakoissaan,

ja ilman varttamista - muutamissa hiekkamaissa

nämä säilyivät koska 1800 luvun Phylloxera katastrofi ei

kyennyt elämään ja toimimaan hiekkaisessa maaperässä

- edelleen osa viinistä poljetaan kivisammioissa, mutta se lienee

kuitenkin pääasiassa vain viinituristeja varten jätetty mahdollisuus.

 

Alla olevassa kuvassa nähdään Ollin osoittamana näitä

Douron rinteiden terasseja. Täällä Olli oli poimimassa muutaman

tunnin kerrallaan - ja sitten äkkiä aperatiiville. Oli ollut melko

lämmintä ja raskasta touhua. Ja paikalliset poimijat tekivät sitä

tunti toisensa perään, ilman aperatiivia... 

 

Teorian jälkeen laseihin kaadettiin kuutta erilaista Douron

punaviiniä. Homma eteni puolisokkona.
Kaatajat (6) kaatoivat kukin yhden viinin kaikille.
Kaikki muut olivat tämän ajan tasting-tilan ulkopuolella.
 

Tasting-tehtäviä oli kolme; 1) mikä on vanhin viini, 2) mitkä

viinit ovat yhden rypäleen viinejä, ja 3) mikä viineistä on Pinot Noir

rypäleestä valmistettu.

 

Kun katsot alle ja katsot rypälerepertuaarin, niin

voit todeta että tehtävät olivat melko vaativat tällä kertaa.
(eivät ole tässä kaatojärjestyksessä)

 



Muutamia hyvin lyhyitä luonnehdintoja viineistä, jotka ovat

(maistamisjärjestyksessä - pullotteet siis paljastuivat vasta tastingin lopussa),

täysin subjektiivisia mielipiteitä:

 

1. Redoma Red

- täyteläinen, melko tanniininen, tummaa kirsikkaa

- hieman karpaloa, mausteinen, on myös nahkaa

- tammi tuntuu, rodukas, vanhva bukee

 

2. Quintas dos Ventos Reserva

- kuivahko tuntuma, pehmeä ja balanssinen kokonaisuus

- hyvää kovuutta sulautuneena happoihin ja sokeriin

- voimakas suutuntuma mutta pehmeä tanniinisuus

- pitkä ja maistuva sekä paahteinen jälkimaku 

 

3. Pinot Noir Projectors

- hieman kuivahko ja selkeä kokonaisuus, tasaiset keskitanniinit

- hapot ja sokerit balanssissa, hyvä ja tasainen kokonaisuus

- tuoksussa hivenen kirsikkaa ja mansikkaa

- väriltään vaaleampi kuin esim. Tourigat

 

4. Quinta do Noval Tour Nacional

- keskitanniinit, syvä väri, happoa löytyy

- kuivahko kokonaisuus, hedelmää, tiettyä savuisuutta

- keskitäyteläinen, pitkät jälkitanniinit

 

5. Tinto Cao

- makeus suutuntumassa, pyöreyttä löytyy

- pehmeä ja tasainen kokonaisuus

- keskitanniinit, keskitäyteläisyyttä

- pehmeät ja pitkähköt jälkimaut

 

6. Vale de Raposa Reserva

- täyteläinen, tammisuus tuntuu

- hedelmää ja sokeria sopivassa suhteessa hapokkuuteen

- keskitanniinit ja melko täyteläinen

- kaikki balanssissa - ns. helppo viini

 

Ja tässä nämä ovat etiketit "seinään" päin...

 

Äänestyksen jälkeen (jokaisella vain yksi ääni, yhdelle "parhaalle" viinille),

TOP3 oli seuraava:

 

1. Quintas dos Ventos Reserva (12 ääntä)

2. Pinot Noir Projectos (7 ääntä)

3. Quinta do Noval Tour Nacional (5 ääntä).

 

Niin, ja vanhin oli Redoma Red, 2002.

 

Pinot viini oli viini numero 3, eli Pinot Noir Projectors

(luonnollisesti emme nähneet pullojen etikettejä

analyysejä tehdessämme)

 

Ja yhden rypäleen viinejä olivat:

- Quinta do Noval Tour Nacional

- Tinto Cao, sekä

- Pinot Noir Projectos.

 

Ja tältä nämä näyttivät penkissä...

Ja tässä vielä tehdään illan yhteenvetoja ja viimeisiä kysymys/ vastaus osiota.

Tänään olikin paljon kysymyksiä ja keskusteltavaa tastingin jälkeen.

 



Olipa tänään taas mielenkiintoinen tasting. Vaativa, ja paljon tuli uutta
tietoa pruuvaajille. Pullotteiden hintataso oli melko korkea, 20 - 50 euroa.

Portugali ja Douro ovat hyviä ja mielenkiintoisia viinimaailman
touhuajia, valmistajia ja "yllättäjiä".

Tässäpä olivat tämän syksykauden 2014 tastingit. Seuraava yhteinen tempaus
on pikkujoulun vietto Imatran suunnalla 5.12. Kiitos etenkin Leenalle
syyskauden tastingeista. Mielenkiintoa oli jäsenistöllä runsaasti,
hyviä ja mielenkiintoisia esittelijöitä tastingeissa. Kaikki toimi koko ajan!

Kiitos myös Annelle välineistöpuolesta, Sarille ilmoituskokonaisuudesta
ja nettiosaamisesta, Tuomolle nauhapäivityksien ja koulutuspuolen
kokonaisuudesta, Heikille talouspuolen suvereenista hallinnasta, Oskulle
kaiken pyörittämisestä, sekä Juholle nyt jo etupeltoon pikkujoulun
junailuista.

Siis, seuraava tasting-kausi on kevät 2015. Tammikuuta 2015 odotellessa
voi vaikka harrastaa kinkkuviinejä, jouluviinejä, uusivuosiviinejä,
ja vaikka mitä viinejä!!!

Kiitos myös jäsenistölle kuluvasta kaudesta, omasta ja hallituksen psta.
toivottaa uittoyhdistyksen varapuheenjohtaja Seppo.


http://www.munskankarna.org/saimaa/index.html