MAALISKUUN TASTING, 11.3.2015, klo 18.00
Wine Saimaa - Itävallan Skoffin viinit
Paikka: Imatran ammattikorkeakoulu (Tietäjänkatu 3, Imatra)
Alustaja: Tuomo Puhakainen, Wine Saimaa.
Tastingissa perehdymme Itävallan viineihin ja viinialueisiin. Teorian
jälkeen perehdymme Walter Skoffin viinitilan laatuviineihin.
Tästä pääset tutustumaan viinitaloon http://www.skofforiginal.com
Skoffin mielenkiintoiset viinit tastingissa Imatralla ovat:
- Sauvignon blanc Classique
- Grassnitzberg Morillon
- Grassnitzberg Weisburg
- Royal Sauvignon
- Zwigelt Barrique
- Sauvignon blanc Trockenbeerenauslese.
Kuvasta kerrottakoot, että siinä oli kolme sukupolvea
Skoff:n miehiä. Nyttemmin, noin pari vuotta sitten
pappa Skoff on siirtynyt ikuisuuden rajan toiselle puolen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Määräaikaan mennessä meitä oli paikalla 16 maistajaa nauhojen ja lasien kanssa.
Olimme Imatran AMKK:n toisen kerroksen luokassa, kaikki oli OK.
Tosin, meidän autokunta tuli Imatralle niin ajoissa,
että me ehdimme jo koestaa uudehkon ABC:n kutostien
kupeessa. Siellä oli muuten aika paksu viinikirja myynnissä
hintaan 12,90 € - ei paha. Ehkä jokin päivä sekin vielä
tarttuu hyppysiin...
Tuomo oli viritellyt kaiken valmiiksi ja
olimme valmiit aloitukseen, mielenkiintoinen
(viini)alue on tämä Itävalta.
Seuraavia faktoja kirjoittelin ylös ensimmäisen tunnin aikana:
* viinintekijältä menee aika ja rahat, mutta viiniä on - eihän
se silloin aivan hullusti ole
* Itävalta ja etenkin sen itäosat ovat kaikkineen
viinialuetta, kaikkialla on penkereitä ja viiniä
* Skoff:n talo on keskittynyt Sauvignon Blanc viineihin
* jo 100 EKr Roomalaiset toivat viinin Tonavalle
* nyt täällä on 51 000 Ha viinitarhoja
* viinistä 70% on valkoista (22 lajiketta) ja
punaista 30% (viinin tuotannosta)
* Itävallassa on 20 000 pientä viinintuottajaa (todettiin
etteivät nämä ole "niitä" pieniä vihreitä miehiä)
* Itävalta kuluttaa itse 73% omista viineistään
* 2/3 on Qualitätswein luokan viiniä
* 1985 oli glykoli-skandaali Itävallassa, ja se aiheutti
että myynti loppui täysin
* 1999 tulivat uudet viinilait jotka olivat erittäin tiukat,
se aikaansai viinien laadun huiman kohoamisen ja tasaisuuden
* Itävallassa on KMW mittaus- ja luokitusmenetelmä,
se on samanlainen pääpiirteiltään kuin Saksan Oechle-asteikko
* 1 KMW 0n yksi % sokeria viinissä (joka taas on 5 Oechlea)
* Itävallassa tunnetaan toki myös siis Oechle-luokitusjärjestelmä
* Laatuluokat Itävallassa ovat: Tafelwerin, Landwein, Qualitätswein
(jonka alla Kabinett), ja Prädikatswein (alla: Spätlese, Auslese,
Bbeerenauslese, Eeiswein, Strohwein, Ausbruch ja
Trockenbeerenauslese)
* ehdottomasti eniten viljellään Gruner Veltliner-rypälettä (36%)
* esimerkiksi Rieslingin vastaava luku on 3%
* Punainen Zweigelt-rypäle on hyvä ja "helppo" kasvattajalle,
käytetään hyvin paljon Itävallassa, ja saadaan hyviä viinejä
* Hirzbergerin Rieslingit maksavat kolminumeroisen luvun (eikä
välissä ole pilkkua), mutta jos saa käsiinsä niin kannattanee
osaa, etenkin jos on todellinen Riesling fani
* weinersnitchel jonka kuva Tuomolla oli diojen yläkulmassa,
sai pikkuhiljaa vatsani kurnimaan
(pikku kuriositeetti asian välissä)
Sitten Skoff:n taloon...
SKOFF:n viinitalosta muutamia faktoja:
* sijaitsee lähellä Graz - kylää kaakkoisessa Itävallassa erittäin kauniilla seudulla
* on neljännessä sukupolvessa toimiva perheyritys
* perheellä on 100 Ha viinitarhoja
* talon kasvu on ollut n. 15% vuodessa (täsmennys: viinituotannon)
* talo tuottaa 90% valkoisia viinejä, ja 10% punaisia
* tuotanto on 450 - 500 000 pulloa / vuosi myyntiin (ei enää, koska me jo
nautimme melkein parikymmentä pulloa tänä iltana, eli tämän vuosikerran
myynti "muille" on n. 449 980 pulloa)
* talo tuottaa myös tislettä ja ihan pelkkää rypälemehua
noin 3000 pulloa / vuosi, se on vielä kaikki myynnissä - siihen
me emme koskeneet
* kaikki Skoff:n viinit ovat kierrekorkkipulloissa,
jolloin laadukkaita viinejä ei ikävä kyllä aina
osata arvostaa laadukkaiksi - kun ei ole korkki korkkia.
Tässä tämä seurakunta on kuulolla ja tarkkaa mitä sanotaan.
Asian jälkeen ensin maistettiin kahta viiniä:
- Morillon (Chardonnay) ja
- Grauburgunder (Pinot Gris).
Morillon oli kuivahko, pirteän hapokas, voimakas,
tuoksu oli Chardonnaymainen, hieman tammea oli mukana.
Grauburgunder:n ensimmäinen yllätys oli väri - se oli
hailakan punainen. Tuntumassa: keskihapot, hieman ohuehko,
pistävän tuntuinen, erilainen bukee (kukkainen), mineraalinen.
Arviot ovat subjektiivisia näkemyksiä viineistä.
Tämän jälkeen kaadettiin laseihin neljää erilaista
Sauvignon Blanc viiniä:
- Sauvignon Blanc Classicue
- Sauvignon Blanc Obegg
- Royal Sauvignon Blanc
- Grassnitzberg Weisburgunder
Sauvignon Blanc Classicue: hapokas, mausteinen, voimakas viini,
karviaismarjaa, mustaa viinimarjaa, pitkä.
Sauvignon Blanc Obegg: kuivahko, voimakas, hyvä balanssi,
keskihappoinen, vaniljaa selkeästi, tammi myös bukeessa.
Royal Sauvignon Blanc: lämmin, makeahko, paahteinen,
keskihapot, pitkä, tammea niin paljon että ollaan rajoilla, onko jo liikaa
(ei ole, ollaan paremmalla puolella vielä), tammi antaa pehmeyttä
ja "makeutta" viiniin, laadukkaasti tehty hyvä viini.
Grassnitzberg Weisburgunder: hyvä balanssi, keskihapot,
karviainen ja kirsikkaa, hyvä ja roteva runko, pitkä.
Ja vielä lopuksi kaksi mielenkiintoista:
- Zweigelt ja
- Sauvignon Blanc Trockenbeerenauslese.
Zweigelt: keskitanniinit, makeutta löytyy, jopa pientä imelyyttä,
hieman karvautta, kirsikkaa vahvana, suklaatakin löytyy, rusinaa
bukeessa, kaikkea muuta kuin tyypillinen "punaviini". Tähän
täytyy tottua ja totuttaa itsensä. Ei lainkaan huono, mutta melko erilainen tuttavuus.
Sauvignon Blanc Trockenbeerenauslese: hyvin makea, hiivaa on,
happoakin löytyy vähän, rusinainen, hunajaa suussa ja bukeessa, laadukas.
Olipa hyvä ja mielenkiintoinen setti. Allekirjoittaneelle näin
ensitutumaan jäi päällimmäisenä jäi etenkin seuraavia kokemuksia:
- neljä saman alueen Sauvignon Blanc:a ja näin erilaisia,
kaikki olivat omalla tavallaan erikoisia ja erilaisia - hyviä viinejä
- mielenkiintoinen tuttavuus oli punainen Zweigelt, ei ollut
lainkaan sitä mitä odotin, yllätti melkoisesti. Vaikea edes sanoa
tai kertoa millaista se oli. Seuraavalla kerralla tätä maistaessa on
jo kokeneempi Zweigelt - hemmo
- Itävalta tekee laadukasta tuotantoa ja se on melko moninainen viinimaa.
Tässä vielä pruuvaajan penkki työkaluineen.
Tulipa tilattua laatikko Grassnitzberg Weisburgunderia ja puolikas
Sauvignon Blanc Trockenbeerenausleseä. Jos siitä voi päätellä, niin
ilta ja viinit olivat hyviä (ja voihan siitä).
Tässä alla illan valopäät.
Ja tässä julkaisukelpoisempi kuva Tuomosta ja Oskusta.
Kuvaajana minä niin kuin muissakin.
Skoff:n miehiä. Nyttemmin, noin pari vuotta sitten
pappa Skoff on siirtynyt ikuisuuden rajan toiselle puolen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Määräaikaan mennessä meitä oli paikalla 16 maistajaa nauhojen ja lasien kanssa.
Olimme Imatran AMKK:n toisen kerroksen luokassa, kaikki oli OK.
Tosin, meidän autokunta tuli Imatralle niin ajoissa,
että me ehdimme jo koestaa uudehkon ABC:n kutostien
kupeessa. Siellä oli muuten aika paksu viinikirja myynnissä
hintaan 12,90 € - ei paha. Ehkä jokin päivä sekin vielä
tarttuu hyppysiin...
Tuomo oli viritellyt kaiken valmiiksi ja
olimme valmiit aloitukseen, mielenkiintoinen
(viini)alue on tämä Itävalta.
Lasit pöytään ja penkki valmiiksi. Oma settini pitää
sisällään: lasit, alustan, muistiinpanovälineet, kamera,
leipää ja vettä.
Pj Osku toivotti kaikki tervetulleiksi ja kiitti
Tuomoa jo etupeltoon mielenkiintoisesta
aihevalinnasta ja mielenkiintoisista viineistä.
Seuraavia faktoja kirjoittelin ylös ensimmäisen tunnin aikana:
* viinintekijältä menee aika ja rahat, mutta viiniä on - eihän
se silloin aivan hullusti ole
* Itävalta ja etenkin sen itäosat ovat kaikkineen
viinialuetta, kaikkialla on penkereitä ja viiniä
* Skoff:n talo on keskittynyt Sauvignon Blanc viineihin
* jo 100 EKr Roomalaiset toivat viinin Tonavalle
* nyt täällä on 51 000 Ha viinitarhoja
* viinistä 70% on valkoista (22 lajiketta) ja
punaista 30% (viinin tuotannosta)
* Itävallassa on 20 000 pientä viinintuottajaa (todettiin
etteivät nämä ole "niitä" pieniä vihreitä miehiä)
* Itävalta kuluttaa itse 73% omista viineistään
* 2/3 on Qualitätswein luokan viiniä
* 1985 oli glykoli-skandaali Itävallassa, ja se aiheutti
että myynti loppui täysin
* 1999 tulivat uudet viinilait jotka olivat erittäin tiukat,
se aikaansai viinien laadun huiman kohoamisen ja tasaisuuden
* Itävallassa on KMW mittaus- ja luokitusmenetelmä,
se on samanlainen pääpiirteiltään kuin Saksan Oechle-asteikko
* 1 KMW 0n yksi % sokeria viinissä (joka taas on 5 Oechlea)
* Itävallassa tunnetaan toki myös siis Oechle-luokitusjärjestelmä
* Laatuluokat Itävallassa ovat: Tafelwerin, Landwein, Qualitätswein
(jonka alla Kabinett), ja Prädikatswein (alla: Spätlese, Auslese,
Bbeerenauslese, Eeiswein, Strohwein, Ausbruch ja
Trockenbeerenauslese)
* ehdottomasti eniten viljellään Gruner Veltliner-rypälettä (36%)
* esimerkiksi Rieslingin vastaava luku on 3%
* Punainen Zweigelt-rypäle on hyvä ja "helppo" kasvattajalle,
käytetään hyvin paljon Itävallassa, ja saadaan hyviä viinejä
* Hirzbergerin Rieslingit maksavat kolminumeroisen luvun (eikä
välissä ole pilkkua), mutta jos saa käsiinsä niin kannattanee
osaa, etenkin jos on todellinen Riesling fani
* weinersnitchel jonka kuva Tuomolla oli diojen yläkulmassa,
sai pikkuhiljaa vatsani kurnimaan
(pikku kuriositeetti asian välissä)
Sitten Skoff:n taloon...
SKOFF:n viinitalosta muutamia faktoja:
* sijaitsee lähellä Graz - kylää kaakkoisessa Itävallassa erittäin kauniilla seudulla
* on neljännessä sukupolvessa toimiva perheyritys
* perheellä on 100 Ha viinitarhoja
* talon kasvu on ollut n. 15% vuodessa (täsmennys: viinituotannon)
* talo tuottaa 90% valkoisia viinejä, ja 10% punaisia
* tuotanto on 450 - 500 000 pulloa / vuosi myyntiin (ei enää, koska me jo
nautimme melkein parikymmentä pulloa tänä iltana, eli tämän vuosikerran
myynti "muille" on n. 449 980 pulloa)
* talo tuottaa myös tislettä ja ihan pelkkää rypälemehua
noin 3000 pulloa / vuosi, se on vielä kaikki myynnissä - siihen
me emme koskeneet
* kaikki Skoff:n viinit ovat kierrekorkkipulloissa,
jolloin laadukkaita viinejä ei ikävä kyllä aina
osata arvostaa laadukkaiksi - kun ei ole korkki korkkia.
Tässä tämä seurakunta on kuulolla ja tarkkaa mitä sanotaan.
Tässä kierrekorkki josta nämä kaikki tunnistaa (Itävallan viinit)...
Asian jälkeen ensin maistettiin kahta viiniä:
- Morillon (Chardonnay) ja
- Grauburgunder (Pinot Gris).
Morillon oli kuivahko, pirteän hapokas, voimakas,
tuoksu oli Chardonnaymainen, hieman tammea oli mukana.
Grauburgunder:n ensimmäinen yllätys oli väri - se oli
hailakan punainen. Tuntumassa: keskihapot, hieman ohuehko,
pistävän tuntuinen, erilainen bukee (kukkainen), mineraalinen.
Arviot ovat subjektiivisia näkemyksiä viineistä.
Tämän jälkeen kaadettiin laseihin neljää erilaista
Sauvignon Blanc viiniä:
- Sauvignon Blanc Classicue
- Sauvignon Blanc Obegg
- Royal Sauvignon Blanc
- Grassnitzberg Weisburgunder
Sauvignon Blanc Classicue: hapokas, mausteinen, voimakas viini,
karviaismarjaa, mustaa viinimarjaa, pitkä.
Sauvignon Blanc Obegg: kuivahko, voimakas, hyvä balanssi,
keskihappoinen, vaniljaa selkeästi, tammi myös bukeessa.
Royal Sauvignon Blanc: lämmin, makeahko, paahteinen,
keskihapot, pitkä, tammea niin paljon että ollaan rajoilla, onko jo liikaa
(ei ole, ollaan paremmalla puolella vielä), tammi antaa pehmeyttä
ja "makeutta" viiniin, laadukkaasti tehty hyvä viini.
Grassnitzberg Weisburgunder: hyvä balanssi, keskihapot,
karviainen ja kirsikkaa, hyvä ja roteva runko, pitkä.
Ja vielä lopuksi kaksi mielenkiintoista:
- Zweigelt ja
- Sauvignon Blanc Trockenbeerenauslese.
Zweigelt: keskitanniinit, makeutta löytyy, jopa pientä imelyyttä,
hieman karvautta, kirsikkaa vahvana, suklaatakin löytyy, rusinaa
bukeessa, kaikkea muuta kuin tyypillinen "punaviini". Tähän
täytyy tottua ja totuttaa itsensä. Ei lainkaan huono, mutta melko erilainen tuttavuus.
Sauvignon Blanc Trockenbeerenauslese: hyvin makea, hiivaa on,
happoakin löytyy vähän, rusinainen, hunajaa suussa ja bukeessa, laadukas.
Olipa hyvä ja mielenkiintoinen setti. Allekirjoittaneelle näin
ensitutumaan jäi päällimmäisenä jäi etenkin seuraavia kokemuksia:
- neljä saman alueen Sauvignon Blanc:a ja näin erilaisia,
kaikki olivat omalla tavallaan erikoisia ja erilaisia - hyviä viinejä
- mielenkiintoinen tuttavuus oli punainen Zweigelt, ei ollut
lainkaan sitä mitä odotin, yllätti melkoisesti. Vaikea edes sanoa
tai kertoa millaista se oli. Seuraavalla kerralla tätä maistaessa on
jo kokeneempi Zweigelt - hemmo
- Itävalta tekee laadukasta tuotantoa ja se on melko moninainen viinimaa.
Tässä vielä pruuvaajan penkki työkaluineen.
Tässä illan patteri rivissä.
Tulipa tilattua laatikko Grassnitzberg Weisburgunderia ja puolikas
Sauvignon Blanc Trockenbeerenausleseä. Jos siitä voi päätellä, niin
ilta ja viinit olivat hyviä (ja voihan siitä).
Tässä alla illan valopäät.
Ja tässä julkaisukelpoisempi kuva Tuomosta ja Oskusta.
Kuvaajana minä niin kuin muissakin.
Kiitos Tuomo hyvästä illasta. Terveisiä Skoff:n taloon
kun sinne päin ajelet.
Kiitos Juho suunnittelusta ja junailuista.
Kiitos Imatran "pää" paikasta ja järjestelyistä Imatralla.
Kiitos kaikki kanssa-teistaajat.
Huhtikuuta taas jo odotellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti