+20 vuotta...
Anne Vihavainen on muistellut ja kirjannut ylös historiaa.
Anne on myös tämän historiikin esittänyt Saimaan
Munskänkarnan 20 vuotisjuhlassa.
Kuvat olen saanut Tuomo Tamperilta.
julkisuuteen - meidän omalla blogisivulla.
menköön nyt kuitenkin näin. Meillä kun ei ole
historian tekstiin.
(suluissa olevat tekstit ovat Sepon kirjoittamia
kommentteja kuvien yhteydessä)
- - - - - - - - - - - - - - - -
Saimaan Munskänkarna sai alkunsa Imatralla. Synnystä voi
kiittää
Lasse ja Birgitta Buttenhoffin lisäksi Silja Linea. Jos ihan tarkkoja
ollaan, niin myös Uusi Suomi
-sanomalehteä ja Helsingin
Munskänkarnaa. Ravintoloitsijat Lasse ja Birgitta
Buttenhoff
innostuivat lähtemään syksyllä 1990 varustamon, lehden ja
viiniseuran järjestämälle viiniristeilylle. Tästä matkasta
Saimaan Muskänkarna
sai alkunsa.
Lasse kertoi, että viini oli hänelle ja Birgitalle tuttua
bisneksen
eli ravintolan kautta, mutta risteilyn aikana ja hienojen tastingien
siivittäminä he kokivat valaistuksen: Imatralle pitää saada viiniseura.
Matkalla he tutustuivat Juha Berglundiin, Heikki Nukariin ja
Juhani Pääkköseen, muiden muassa.
Birgitta kertoi, että he istuivat Lassen kanssa kaksistaan
illallispöydässä.
Viereisestä pöydästä tuli ystävällinen kutsu liittyä seuraan.
Pöydässä istuivat Berglund, Nukari ja Pääkkönen.
– Se oli onnenpotku, koska aloimme jutella. Kuulimme
ensimmäisen
kerran tällaisesta viiniseurasta kuin Munskänkarna. Juha Berglund
kertoi Carsin-viinitilastaan,
jonka oli juuri ostanut.
– Me puolestaan kerroimme, että meillä on ravintola ja
että
miltähän kuulostaisi, jos Imatrallekin perustettaisiin viiniseura.
Heistä se
kuulosti hienolta, Lasse kertoo.
Munskänkarnan perustaminen ei ollut mikään läpihuutojuttu.
Piti saada lupa pääkallopaikalta eli Tukholman Muskänkarnalta.
Tuolloin
Suomessa toimi ainoastaan kolme Munskänkarnaa,
jotka olivat Turussa,
Helsingissä ja Tampereella. Imatra halusi olla neljäs.
Suomen munskat kuuluivat Ruotsin Munskänkarnan Tukholman
piiriin.
Lasse ja Birgitta matkustivat Ruotsiin, mukana oli valmiiksi
hiotut
perustelut ja Suomen kartta. Elettiin vaihetta, jolloin Suomessa
toimi
ainoastaan Turun, Helsingin ja Tampereen munskänkarnat.
– Olihan se vähän erikoista, että susirajalla olevalle
Imatralle
haluttiin munskänkarna. Tukholman toimistossa oli kanslistien
ilmeet
näkemisen arvoiset, kun näytimme kartasta missä on Imatra, Lasse nauraa.
Noin vuoden kuluttua paperisota saatiin päätökseen.
'Perustamiskokous pidettiin 6.3.1992. Paikkana oli Harri Salonojan
kotona
Insinööriniemessä, Imatran ja Ruokolahden rajalla.
Seuran ensimmäisessä
tastingissa maisteltiin Carsinin viinitilan viinejä.
Mukana olivat myös Heikki
Nukari ja Juha Berglund.
Viinistä kiinnostuneita imatralaisia Buttenhoffit värväsivät
seuraan ravintolastaan. Tehtävä ei ollut vaikea, sillä viinikulttuuri
alkoi
90-luvun alussa nousta Suomessa. Ensimmäisenä vuonna
Saimaan Muskänkarnassa oli
70 jäsentä.
Miksi sitten juuri munskänkarna, maailman suurin viiniseura?
Opin ja tiedon takia. Alusta lähtien tarkoitus oli kasvattaa
tietämystä
viinistä ja kaikesta siihen liittyvästä.
Ei vähiten viinin ja ruuan liitosta.
– Me janosimme kuitenkin tietoa. Munskan toiminta kuulosti
alussa melkoisen byrokraattiselta, kun toimintaa johdettiin Tukholmasta käsin.
— Heillä oli kuitenkin vahva tietämys viineistä ja valmiit
tasokurssit.
Juuri sitä mitä haimme. Munskan kautta me saimme molemmat,
sekä
maistelut että lisäoppia ja tietoutta, Lasse kertoo.
Kaikki materiaali tuli ruotsinkielisenä, mutta se ei ollut
ongelma
sen enempää Lasselle kuin Birgitallekaan. Molemmat puhuivat ruotsia.
– Materiaalia tuli ihan kamalasti, melkein joka päivä jotain
paperia.
Se oli kaikki kuitenkin hyvin hyödyllistä; tarjottiin matkoja ja
läheteltiin pöytäkirjoja. Niistä sai ideoita, Lasse kertoo.
(tässä Alla Anne juurikin puhuu tämän tekstin
juhlayleisölle seuran 20 vuotisjuhlassa)
Alkuvuosina yhteydet Helsingin Munskaan olivat tiiviit.
Pääkaupungin seurasta kävi useita vierailijoita imatralla pitämässä
tastingeja
ja kertomassa kuulumisia. Viinejä hankittiin
sekä Alkosta että matkoilta.
Viinimatkat ovat kuuluneet olennaisena osana Saimaan munskan
toimintaa alusta lähtien. Ensimmäisten vuosien aikana matkoja
tehtiin Italiaan
Toscanaan, Ranskaan Bordeauxiin ja Bourgogneen
Myös Saimaan munskänkarnalla kävi vieraita. Vuonna 1993
kylässä
pistäytyi Bourgognen viinialueen konsultti Paul Cadeau.
Samalla
reissulla hän kävi myös Tukholmassa.
Lasse Buttehoff muistaa, että Cadeau oli ystävällinen ja
erikoisesta vierailupaikastaan innostunut mies. Illan aluksi Buttenhoffit
esittelivät ranskalaiselle vieraalleen itärajan eksotiikkaa.
– Oli myöhäinen syksy ja satoi vettä ja räntää ja oli tosi
pimeää.
Lähdimme autoajelulle rajavyöhykkeelle. Oikein näki, kuinka kaveri
mietti,
että mihin hänet on viety, kun katselimme rajapuomia ja vieressä
olevaa
vartiokoppia, Lasse nauraa.
Jo alusta lähtien Imatralla perustettuun seuraan otettiin
mukaan
jäseniä Lappeenrannasta. Naapurikaupungissa oli viinistä kiinnostunutta
jäsenpotentiaalia. Ratkaisu oli hyvä ja hyödyllinen, Lasse Buttenhoff sanoo.
– Voi olla, että jos toiminta olisi pitäytynyt vain Imatran
rajojen sisällä,
seura olisi voinut kuukahtaa. Samantien tehtiin päätös,
että
kokouksia ruvetaan pitämään vuorotellen molemmissa kaupungeissa.
Seuran nimeksi muutettiin Imatra-Lappeenranta Munskänkarna,
vuonna x nimi muuttui Saimaan Munskänkarnaksi.
Nykyisin Saimaan munskänkarna pitää vuosittain kahdeksisen
jäsentapaamista/tastingia, joista kaksi järjestetään Imatralla.
Yleensä yksi
kevätpuolella ja yksi syyskaudella.
Lasse Buttenhoff luopui Muskan puheenjohtajuudesta vuonna
1998.
Puikkoihin vaihtui Pekka Kauppinen, joka toimi tuolloin myös
Lappeenrannan viiniseuran puheenjohtajana. Kahden viiniseuran
vetämisessä ei
Kauppisen mukaan ollut ristiriitaa, sillä seurat ovat
luonteeltaan hyvin
erilaiset.
– Munskänkarna on hyvin kunnianhimoinen ja viiniseura
lähinnä pienen piirin keskinäistä seurustelua. Munska on myös
ulospäin
avonaisempi, periaatteessa kuka vaan pääsee mukaan.
Kuten seuran alkuvuodet, myös toisen puheenjohtajan kausi
oli
aktiivista viiniharrastusaikaa. Opinnollinen osuus korostui, kun
tasokokeiden suorittamiset yleistyivät.
Kauppisen puheenjohtajakaudelle osui Suomen Munskänkarnan
perustaminen vuonna 2002. Siihen asti toimittiin Ruotsin
keskusjärjestön
alaisuudessa. Saimaan Munskänkarna oli keskeisesti
mukana autonomian saamisessa.
– Käytiin aikamoinen taistelu, että saimme autonomian
Ruotsin keskusjärjestöstä. Ruotsi aikoi rahastaa melkoisesti
Munskänkarna-nimen
käytöstä ja oli kieltämässä nimen käytön, jos eroamme.
Monien vaiheiden jälkeen itsenäisyys saatiin. Samassa
vauhdissa
muutettiin yhdistyksen nimi Imatra-Lappeenranta Munskänkarnasta
Saimaan Munskänkarnaksi.
Korkeatasoisesta viinilinjasta pidettiin kiinni.
Tastingeissa kävi
tunnettuja ja arvostettuja ulkopuolisia esitelmöitsijöitä,
kuten Dieter Ansinn,
Jukka Sinivirta, Heikki Nukari ja Markku Ilvestie.
– Näimme paljon vaivaa viinien hankkimisessa. Niitä käytiin
hakemassa
Norjasta saakka ja rahdattiin matkoilta. Mieleen on jäänyt
erityisesti
kuuluisimman sauternes-viinin valmistajan Chaeaux D’Yguemin
vuosikertamaistelu.
– Jäsenet olivat valmiita maksamaan runsaastikin, jotta
saimme
aikaan hienoja tastingeja, Kauppinen kertoo.
Viinimatkailu jatkui aktiiviisena 2000-luvun alkuvuosina.
Kauppiselle on erityisesti jäänyt mieleen vierailu Piemontessa.
Matka tehtiin
Lappeenrannan viiniseuran kanssa. Matkan aikana
vierailtiin Antero Gaja, joka
kertoi viinin tekemisen filosofiastaan.
– Myös Bavan viinitalon tarjoama lounas oli runsas, maistuva
ja jäi mieleen. Kaiken huippuna oli viinintuottaja Vingeti Massan tarjoama
illallinen.
– Muisteluni mukaan nautimme kaikkiaan kymmenkunta
ruokalajia
santsikierroksineen. Se oli todellista ylensyöntiä, Kauppinen
kertoo.
Viinin perässä kuljettiin myös kotimaassa. Helsingin
viinimessuille
matkattiin junavaunulla, joka vuokrattiin VR:ltä. Matkan aikana
nautittiin ravintola Buttenhoffin valmistamia eväitä ja niihin soveltuvia
viinejä.
Vahinko vain, konduktöörille ei kukaan ollut kertonut matkan
luonteesta.
Hän antoikin matkalaisille sapiskaa omien juomien nauttimisesta.
Konnari saatiin rauhoitettua, ja puheenjohtaja kirjoitti VR:lle raportin
tapahtuneesta.
Pekka Kauppinen luopui Saimaan Munskänkarnan
puheenjohtajuudesta
vuonna 2003 ja yhdistystä ryhtyi vetämään Yrjö Karjalainen.
Karjalaisen aikana jatkettiin tasokokeiden suorittamista,
sillä hyvin alkanutta koulutusta haluttiin jatkaa. Toinen punainen
lanka
Karjalaisen kaudella olivat korkeatasoiset vierailijat ja
sitä kautta
opettavaiset tastingit.
Yrjö nostaa esille muutamia nimiä: Dieter Ansinn, Reinhard
Löwenstein
Moselista sekä Heinrich Breuer Reingausta.
– Tuottajien vierailut ja heidän kertomuksensa omasta
työstään
olivat tähtihetkiä, sillä heidän alustamiinsa tastingeihin sisältyi
tavallista enemmän informaatiota.
Aihe, joka liittyy olennaisesti Yrjön kauteen on portviini.
– Minä niin siitä aiheesta innostuin ja kun kirjoitin
kirjankin
aiheesta Jukka Sinivirran kanssa, niin tietysti se poiki tastingeja,
Karjalainen kertoo.
Kun Pentti Teräslahti ryhtyi Saimaan Munskänkarnan
puheenjohtajaksi
vuonna 2006, oli seuran toiminta koko lailla vakiintunut.
– Yrjöltä siirtyi hyväkuntoinen seura, jonka toimintatapoja
oli
onnistuneesti vakioitu hallinnoinnin helpottamiseksi. Dokumentaatio
ja
ohjeistus oli kunnossa, joten toimintaa oli helppo jatkaa, Pentti kertoo.
Toiminta avautui yhä enemmän ulospäin, myös seuran
tunnettuus
lisääntyi. Alustaja- ja muuta yhteistyöverkostoa laajennettiin
merkittävästi, mukaan tulivat Lappeenrannan kesäyliopisto
ja Saimaan
ammattikorkeakoulu .Yhteistyö Karjalan Paistinkääntäjien
kanssa vakiintui.
Pidettiin lukuisia seuran ulkopuolisia tilauskoulutuksia.
Vuodesta 2012 lähtien Saimaan Munskänkarnaa on luotsannut
Osmo Savolainen. Edelliseltä puheenjohtajalta jäi aktiivinen seura,
joka
kokoontuu vuoden aikana noin kahdeksan kertaa. Neljä
syyskaudella ja neljä
kevätkaudella.
Jäsenistö sen kun kasvaa ja tastingeissa käydään
kiitettävästi.
Savolaisen tavoitteena on nostaa saimaalaisten jäsenmäärä 120:
een.
Vuoden 2005 Lounais-Ranskaan suuntautuneen, Pekka Olkinuoran
paketoiman viinimatkan innoittamina jäsenistö alkoi vaatia
toimintaohjelmaan
lisää matkoja. Uskaltauduttiin toteuttamaan
seuraava matka omana tuotantona,
heti seuraavana vuonna
käytiin Portugalissa pienehköllä porukalla.
Sen jälkeen tahti on ollut matka joka toinen vuosi (2008
Itävalta,
2010 Espanjan Katalonia, 2012 Italian Toscana ja 2014 Saksa).
20 vuodessa viiniharrastus on kasvanut Suomessa, samalla
arkipäiväistynyt.
Etelä-Karjalassa toimii tällä hetkellä kaksi viiniseuraa,
Saimaan Munskänkarna ja Lappeenrannan viiniseura. Lisäksi on useita
epävirallisia porukoita, joissa maistellaan säännöllisen epäsäännöllisesti
viinejä ja viini-ruoka -yhdistelmiä.
Onko Saimaan Munskänkarnalla ollut vaikutusta
viinitietämyksen
kasvamiseen Imatran ja Lappeenrannan alueella? Kyllä on,
Lasse
Buttenhoff sanoo.
– Viinipiiri on laajentunut paljon. Hirmuisen monet jo
tietävät,
mikä munskänkarna on. Kyllä seura on lisännyt huimasti viinien
tuntemusta ja viinitietämystä niille ihmisille, jotka ovat toiminnassa
mukana.
Eikä niitä ole ihan vähän.
Pekka Kauppisen mukaan Munskänkarnan merkitys on siinä, että
seura on rohkaissut ihmisiä tutustumaan viineihin muutenkin kuin
juomalla
niitä. Hän korostaa, että ei viineihin tutustumiseen
tarvita virallista
yhdistystä.
– Kuka vaan voi koota porukan, jonka kanssa maistellaan
viinejä.
Harvalla on varaa ostaa sadan euron viinipullo, mutta kustannukset
jakamalla pääsee maistamaan nimekkäitäkin viinejä, Kauppinen sanoo.
Hän näkee, että viinitietouden levittäminen on yhdistyksen
tehtäväkin.
Kaikki puheenjohtajat ovat vierailleet lukuisissa tilaisuuksissa ja
tapahtumissa seuran ulkopuolella kertomassa viineistä.
Vuoden 1992 toukokuussa jäseniä oli 70, vuonna 1994 jäseniä
61
ja 1996 jäseniä 65. 2000-luvun alkuvuosina edelleen jäsenmäärä
noin 70.ssä.
Vuonna 2005 varsinainen hyppäys: toimintavuoden alussa
jäseniä oli 75 ja
lopussa 92. Tuolloin tehtiin päätös jäsenmäärän
jäädyttämisestä noin 90:een,
jotta mahdollisimman moni pääsisi
osallistumaan jäsentilaisuuksiin eli tastingeihin.
Vuonna 2011 lopussa Saimaan Munskänkarnassa oli 104 jäsentä.
Hallitus päätti, että jäseniä saa tulla, jos on tullakseen.
Kirjoittaja
Anne Vihavainen on ollut Saimaan Munskänkarnan jäsen vuodesta 2007
ja toiminut
myös yhdistyksen hallituksessa.
Teksti on
tiivistelmä puheesta, jonka kirjoittaja piti Saimaan munskan 20-vuotisjuhlissa
ravintola Buttenhoffilla helmikuussa 2012.
(Nykyinen pj, Osmo Savolainen)
(Puheet ja palkitsemiset meritoituneille)
(Onpa komeaa porukkaa)
(Puheet ja palkitsemiset jatkuvat)
(Viinimiehelle "viiniä")
(Ja toisellekin)
(Alkaa olla juhlat loppusuoralla, ja viimeisiä kuvia vailla)
(Tähän arvokkaaseen kuvaan on hyvää päättää,
siinä on puheenjohtajia vuosien varrelta / Saimaan
Munskänkarna)
