Saimaan Munskänkarna aloittaa räväkästi syyskauden
Piemonten viineillä. Diwinexport esittelee tyylikkäitä,
mielenkiintoisia ja jopa harvinaisia viinejä.
Torstaina 21.8.2014 klo 18.00
Lappeenrannan virastotalolla, alustaja Diwinexport:sta, Debora Bonora.
Debora on Italiasta, ja puhuu lisäksi Ruotsia? ja Englantia.
Debora on ollut Ruotsissa 4 vuotta viinialan töissä aikanaan
- ja jos on "pakko", - hon kan tala Svenska lite...
Debora on ollut Ruotsissa 4 vuotta viinialan töissä aikanaan
- ja jos on "pakko", - hon kan tala Svenska lite...
Pääsemme maistamaan Piemonten neljän tilan viinivalikoimaa.
Tilat sijaitsevat Barolon, Roeron, Astin ja Gastagnole Monferraton viinialueilla.
Maistettavat viini tulevat seuraavilta tiloilta:
o Azienda Agricola Filippo Broccardo e fratelli
o Tenuta Tamburnin
o Antica Cascina dei Conti di Roero
o Azienda Agricola Tenuta dei Re
Maistettavat viinit ovat:
o LANGHE ROSATO DOC, BROCCARDO
o Roero Arneis, Antica Cascina dei Conti di Roero
o Freisa d'Asti doc, Tenuta Tamburin
o Roero, Antica Cascina dei Conti di Roero
o Ruchè di Castagnole Monferrato,
(huom. maailmassa vain 16 viljelijää viljelee tätä rypälettä)
o BAROLO DOCG, BROCCARDO
...ja tässähän nämä ovat oksidoitumassa.
...ja tässähän nämä ovat oksidoitumassa.
Sateiden tauottua saavuimme perinteiseen tastingpaikkaamme
klo 18.00 mennessä paikalle.
Syyskauden aloitus oli todella räväkkä, meitä oli kaiken kaikkiaan
paikalla 33 innokasta pruuvaajaa. Mahtava määrä heti näin
syyskauden 14 alkuun.
Leena vastaa syyskauden tastingeista, ja tänään "juonto- ja johto" vastuussa
oli seuran varapuheenjohtaja Seppo.
Tässä me jo olemme,
ensimmäisinä paikalla, ja viimeisinä pois!
Tässä me jo olemme,
ensimmäisinä paikalla, ja viimeisinä pois!
Mutta Tuomo on herra, jonka ansiosta me saimme juuri
Deboran paikalle esittelemään Piemonten viinejä.
Tuomolla on tähän suuntaan ns. "suhteita". Hyvä Tuomo.
Meitä siis oli 33 pruuvaajaa, eli tupa oli täynnä. Tässä kuvassa
(alla) aivan kaikki eivät ole vielä asettuneet paikalleen,
mutta melko moni pruuvaaja oli jo paikalla 17.50.
Laukut auki, lasit pöydälle, kynät käteen, ja "syventyminen" alkaa...
Tämän tastingin alussa vpj. Seppo johti perinteisen uusien
Laukut auki, lasit pöydälle, kynät käteen, ja "syventyminen" alkaa...
Saimaan Munskänkarnan tulijoiden "vastaanoton" viiniseuraan.
He tulevat rivin eteen, heille pidetään pieni tervetuliaispuhe,
heille jaetaan nauha ja tastevin, sekä pinssi.
Tämän jälkeen he juovat johdetusti omasta tastevin:sta
maljan, ja sitoutuvat loppuiäkseen (tai ainakin siihen
saakka kunnes harrastus on hauskaa) Saimaan Munskänkarnaan.
Tässä 21.8.2014 vastaanotetut uudet jäsenet (oikealta):
Svetlana, Minna ja Jorma.
Ja tässä sitten tämä malja, jolla suhde Munskaan
tastevin:n kautta luodaan...
tastevin:n kautta luodaan...
Sitten meillä oli vielä kolme nauhanvaihtoa tänään.
Seuraavat Munskalaiset saivat 5 vuotta harrastusta
taakseen (punakeltainen nauha): Tuomo, Riitta ja Pekka
(oikealta lueteltuna).
Onnea uuden nauhan omistajat.
Seuraavat Munskalaiset saivat 5 vuotta harrastusta
taakseen (punakeltainen nauha): Tuomo, Riitta ja Pekka
(oikealta lueteltuna).
Onnea uuden nauhan omistajat.
Olen pahoillani, mutta Pekasta ei tänä iltana jäänyt yhtään
parempaa kuvaa linssiin, kuin tämä joka on tässä alla. Tuossa
edellisessä olen juuri kävellyt Pekan eteen linssiluteeksi.
Sitten oli kaikki tarvittava viiniseuran "hallintoon"
ja "ylentämiseen" liittyen tehty.
Vpj. toivotti seuraavaksi Deboran tervetulleeksi, ja samoin
toivotti oman väen tervetulleeksi aloittamaan
hienoa syyskautta 2014.
Tämän jälkeen Tuomo kertoi tiiviisti historian, miten
ja milloin hän oppi tuntemaan Deboran, ja
miten Debora oli saatu Suomeen esittelemään
11 eri tuottajan viinejä Pohjois-Italiasta.
Sitten päästimme Deboran irti...
Heti alussa havaitsimme, että enologi-koulutus ei Deboranparempaa kuvaa linssiin, kuin tämä joka on tässä alla. Tuossa
edellisessä olen juuri kävellyt Pekan eteen linssiluteeksi.
Sitten oli kaikki tarvittava viiniseuran "hallintoon"
ja "ylentämiseen" liittyen tehty.
Vpj. toivotti seuraavaksi Deboran tervetulleeksi, ja samoin
toivotti oman väen tervetulleeksi aloittamaan
hienoa syyskautta 2014.
Tämän jälkeen Tuomo kertoi tiiviisti historian, miten
ja milloin hän oppi tuntemaan Deboran, ja
miten Debora oli saatu Suomeen esittelemään
11 eri tuottajan viinejä Pohjois-Italiasta.
Sitten päästimme Deboran irti...
kohdalla ollut mennyt hukkaan. Hän tunsi erittäin hyvin
alueen viinit, maaperän, tuottajat, rypäleet, jne.
Hieno katsoa ja kuunnella ammattiosaajaa, joka
todella osaa sen mitä on tekemässä.
Tässä muutamia hajalaukauksia mitä illan aikana
Deboran esityksestä (ennen varsinasta maistamista) kirjasin
itselleni muistiinpanoihini:
- Italian viinit ovat kylläkin hyviä, mutta Italiassa on ollut
puutteena markkinoinnin (ja rohkeuden) puute, nyt tämä
on korjaantumassa ja Italian viinejä viedään lähes
kaikkialle
- Piemonten alue on ns. klassisen viinin alue, siellä tehdään
perinteisiä ja klassisia viinejä
- Piemonten alueen viinit ovat silti hyvin erilaisia, vaikka
menet/ siirryt vain 5 km toisaalle, saattavat viinit olla
hyvinkin toisenlaisia
- Pinot tiiviinä rypäleenä tarvitsee tuulta paljon, muutoin se
ei menesty
- Piemontessa on valtavasti erilaisia mikroilmastoja, ja kaikki
tuottavat vähän erilaista viiniä, ja kaikissa ilmasto"tyypeissä"
on omat rypäleensä
- Maaperän ph:lla on iso merkitys suhteessa viiniin, se
jopa määrittelee Piemontessa mikä rypäle ja missäkin tuottaa
hyvää ja laadukasta viiniä
- Nebbiolo ja Pinot Noir kestävät hyvin ikäännyttämistä
- Piemonten hiekkaisilta alueita saadaan hyvin
mineraalisia viinejä, täällä kasvin juuret ulottuvat jopa
kymmenen metrin syvyyteen, tämä aikaansaa makua
viiniin - mineraalisuuden makua
- Ruche doc, vain 16 viljelijää viljelee tätä rypälettä
maailmassa, Piemontessa se onnistuu (viinissä oli aivan
loistava bukee, joka erottuu selkeästi ja voimakkaasti)
- vähintään 4 hehtaaria maata tarvitaan Piemontessa että
viiniä "kannattaa" viljellä, tämä maksaa n. 10 miljoonaa
euroa (jos siis joku maata alueella sattuisi myymään)
- Barbera antaa vahvan värin Piemonten viineihin ja
sitä käytetään etenkin väriä antamaan.
Tässä nämä viinit ovat lasissa pruuvaajan pöydällä
Viinit olivat mielenkiintoisia (seuraavat analyysit ovat vain allekirjoittaneen
tiiviitä ajatuksia illan viineistä)...
Langhen Rosatossa oli voimakas hedelmä,
mutta ei ollenkaan karkkimainen, vaan luonnollinen ja puhdas.
Tässä oli jopa tanniinia hieman, maussa oli makeutta sopivassa
balanssissa happojen kanssa. Mielenkiintoinen Rose.
Roeron Arneis oli mineraalinen viini. Selkeästi kykeni aistimaan
mineraalisuuden. Happoa oli kohtalaisesti, sokeria melko vähän ja
viini tuntui melko kuivalta. Viinillä oli vahva vartalo, ja
onkin tarkoin pohdittava mihin ruokaan tämän mineraalisen
viinin yhdistää.
Freisan d´Asti oli pehmeätanniininen ja samettinen viini.
Tässä viinissä oli makeutta ja pyöreyttä, ja viini tuntui
olevan valmis. Viini oli hyvin balanssissa ja se
oli tasapainoinen kaikin puolin.
Il Mo Rosso oli kova viini. Vahvat ja kovat tanniinit
puraisivat heti lasista päästyään. Bukee oli tyylikkään
syvä ja klassinen - itselleni tuli mieleen Bordeaux:n alueen
ikääntyneet viinit tästä bukeesta, en tiedä miten näin pääsi
käymään, mutta näin vain oli. Viini oli voimakas ja hyvin
balanssissa vahvasta tanniinista huolimatta. Vahva hedelmä
oli myös aistittavissa.
Roero Conti Antica oli pehmeä nebbiolo viini. Viinissä oli
sopivasti makeutta, paljon hedelmää, ja se oli tasapainoinen
makukokonaisuus. Tämä kuuluu sarjaan "feminiiniset" viinit.
Tanniinit olivat mukavan pehmeät ja pyöreät.
Broccardon Barolo oli klassinen Nebbiolo viini. Viini
oli tyylikäs ja selkeästi hyvin tehty. Bukee oli tyylikäs ja
Barolomainen, viinissä oli pehmeyttä, ja kokonaisuus
oli laadukas ja tasapainoinen. Hyvin tehty viini.
Ruche Monferrato:ssa oli poikkeava ja
erilainen bukee kuin muissa illan viineissä. Viini
oli mausteinen ja viinissä saattoi aistia lakritsaa ja pippuriakin.
Yllättävä viini jota on vaikea luokitella, niin erikoinen tuttavuus
oli tämä viini, jota vain 16 viljelijää maailmassa tuottaa.
Lopussa teimme leikkimielisen äänestyksen, jossa vain
yhtä viiniä sai äänestää illan parhaaksi. Lopputulokset:
"top 2" oli seuraava
1) Freisa
2) Barolo.
Itse äänestin Il Mo Rossoa. Ja tilasin sitä
myös yhden laatikon kotiinkin ;-)
Tastingin lopuksi vpj. luovutti Deboralle muistolahjaksi
Taste of Saimaa - kirjan kiitosten kera!
Saatesanat olivat, että Debora voi muistaa meidän
viiniseuramme Italiassa ja valmistaa siellä
Suomalaista ruokaa ja nauttia sen kanssa
Bulgarialaista viiniä (sisäpiirivitsi, jonka ymmärtävät
vain tastingissa mukana olleet).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kiitos kaikille mukana olleille.
Kiitos Leena, kiitos Tuomo, kiitos Debora.
Syyskuuta odotellessa....
alueen viinit, maaperän, tuottajat, rypäleet, jne.
Hieno katsoa ja kuunnella ammattiosaajaa, joka
todella osaa sen mitä on tekemässä.
Tässä muutamia hajalaukauksia mitä illan aikana
Deboran esityksestä (ennen varsinasta maistamista) kirjasin
itselleni muistiinpanoihini:
- Italian viinit ovat kylläkin hyviä, mutta Italiassa on ollut
puutteena markkinoinnin (ja rohkeuden) puute, nyt tämä
on korjaantumassa ja Italian viinejä viedään lähes
kaikkialle
- Piemonten alue on ns. klassisen viinin alue, siellä tehdään
perinteisiä ja klassisia viinejä
- Piemonten alueen viinit ovat silti hyvin erilaisia, vaikka
menet/ siirryt vain 5 km toisaalle, saattavat viinit olla
hyvinkin toisenlaisia
- Pinot tiiviinä rypäleenä tarvitsee tuulta paljon, muutoin se
ei menesty
- Piemontessa on valtavasti erilaisia mikroilmastoja, ja kaikki
tuottavat vähän erilaista viiniä, ja kaikissa ilmasto"tyypeissä"
on omat rypäleensä
- Maaperän ph:lla on iso merkitys suhteessa viiniin, se
jopa määrittelee Piemontessa mikä rypäle ja missäkin tuottaa
hyvää ja laadukasta viiniä
- Nebbiolo ja Pinot Noir kestävät hyvin ikäännyttämistä
- Piemonten hiekkaisilta alueita saadaan hyvin
mineraalisia viinejä, täällä kasvin juuret ulottuvat jopa
kymmenen metrin syvyyteen, tämä aikaansaa makua
viiniin - mineraalisuuden makua
- Ruche doc, vain 16 viljelijää viljelee tätä rypälettä
maailmassa, Piemontessa se onnistuu (viinissä oli aivan
loistava bukee, joka erottuu selkeästi ja voimakkaasti)
- vähintään 4 hehtaaria maata tarvitaan Piemontessa että
viiniä "kannattaa" viljellä, tämä maksaa n. 10 miljoonaa
euroa (jos siis joku maata alueella sattuisi myymään)
- Barbera antaa vahvan värin Piemonten viineihin ja
sitä käytetään etenkin väriä antamaan.
Tässä nämä viinit ovat lasissa pruuvaajan pöydällä
Viinit olivat mielenkiintoisia (seuraavat analyysit ovat vain allekirjoittaneen
tiiviitä ajatuksia illan viineistä)...
Langhen Rosatossa oli voimakas hedelmä,
mutta ei ollenkaan karkkimainen, vaan luonnollinen ja puhdas.
Tässä oli jopa tanniinia hieman, maussa oli makeutta sopivassa
balanssissa happojen kanssa. Mielenkiintoinen Rose.
Roeron Arneis oli mineraalinen viini. Selkeästi kykeni aistimaan
mineraalisuuden. Happoa oli kohtalaisesti, sokeria melko vähän ja
viini tuntui melko kuivalta. Viinillä oli vahva vartalo, ja
onkin tarkoin pohdittava mihin ruokaan tämän mineraalisen
viinin yhdistää.
Freisan d´Asti oli pehmeätanniininen ja samettinen viini.
Tässä viinissä oli makeutta ja pyöreyttä, ja viini tuntui
olevan valmis. Viini oli hyvin balanssissa ja se
oli tasapainoinen kaikin puolin.
Il Mo Rosso oli kova viini. Vahvat ja kovat tanniinit
puraisivat heti lasista päästyään. Bukee oli tyylikkään
syvä ja klassinen - itselleni tuli mieleen Bordeaux:n alueen
ikääntyneet viinit tästä bukeesta, en tiedä miten näin pääsi
käymään, mutta näin vain oli. Viini oli voimakas ja hyvin
balanssissa vahvasta tanniinista huolimatta. Vahva hedelmä
oli myös aistittavissa.
Roero Conti Antica oli pehmeä nebbiolo viini. Viinissä oli
sopivasti makeutta, paljon hedelmää, ja se oli tasapainoinen
makukokonaisuus. Tämä kuuluu sarjaan "feminiiniset" viinit.
Tanniinit olivat mukavan pehmeät ja pyöreät.
Broccardon Barolo oli klassinen Nebbiolo viini. Viini
oli tyylikäs ja selkeästi hyvin tehty. Bukee oli tyylikäs ja
Barolomainen, viinissä oli pehmeyttä, ja kokonaisuus
oli laadukas ja tasapainoinen. Hyvin tehty viini.
Ruche Monferrato:ssa oli poikkeava ja
erilainen bukee kuin muissa illan viineissä. Viini
oli mausteinen ja viinissä saattoi aistia lakritsaa ja pippuriakin.
Yllättävä viini jota on vaikea luokitella, niin erikoinen tuttavuus
oli tämä viini, jota vain 16 viljelijää maailmassa tuottaa.
Lopussa teimme leikkimielisen äänestyksen, jossa vain
yhtä viiniä sai äänestää illan parhaaksi. Lopputulokset:
"top 2" oli seuraava
1) Freisa
2) Barolo.
Itse äänestin Il Mo Rossoa. Ja tilasin sitä
myös yhden laatikon kotiinkin ;-)
Tastingin lopuksi vpj. luovutti Deboralle muistolahjaksi
Taste of Saimaa - kirjan kiitosten kera!
Saatesanat olivat, että Debora voi muistaa meidän
viiniseuramme Italiassa ja valmistaa siellä
Suomalaista ruokaa ja nauttia sen kanssa
Bulgarialaista viiniä (sisäpiirivitsi, jonka ymmärtävät
vain tastingissa mukana olleet).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kiitos kaikille mukana olleille.
Kiitos Leena, kiitos Tuomo, kiitos Debora.
Syyskuuta odotellessa....